Lauantaina nousi ensimmäinen L-koira spanieleiden metsästyskokeen kuningasluokkaan eli voittajaan: L. Deagol "Tico" ja Aija tekivät kasvattajatädin erinomaisen ylpeäksi saavuttaessaan myös kokeen kovimmat pisteet 107 pistettä. Siitä on hyvä jatkaa ja lähteä rakentamaan koiraa ja ohjausta voittajaluokkaa vastaavaksi.
Minulla ei ole juurikaan tapana juoda kalsarikännejä, mutta Aijan ja Ticon kunniaksi oli aivan pakko alkaa tyhjentämään tuota viinipötikkää ihan huolella. Harvoin on tullut istuttua myöskään chatissa niin kauaa (4H), kun juhlisitimme Ticon toisen "valmentajan" kanssa etänä tulosta. Lopussa juttu ei ollut enää ihan hirveän laadukasta...
Syksy on mennyt mukavasti. Annin kanssa on nostettu kuntoa ja harjoiteltu hieman ehkä jo unohtuneitakin asioita. Hieman on ollut särmiä hiottavaksi ja selkeästi tuon lähes puolen vuoden ero on vaikuttanut asioihin. Sille on esimerkiksi ilmaantunut tapa itkeä, kun se pannaan muiden koirien kanssa nukkumaan. Selvästi se protestoi sitä, että se on joutunut tavallisten kuolevaisten joukkoon. Olemme käyneet sen kanssa myös tuolla kaniaitauksessa ottamassa pysäytyksiä ja myös noutoja siellä hajukentässä. Hiukan vaikuttaisi olevan tottelemattomuutta ilmassa, sillä noutamisen sijaan olisi kivampaa vahdata kaneja. Todella hyvä harjoitus muuten tuo, pistää koiran todelliselle koetukselle, kun joutuu tekemään suoraviivaisia noutoja, vaikka puput katsovat 10 m päästä. Koira on luonnollisesti vapaana.
Eddien kanssa olemme alkaneet edistymään ihan reilusti. Saan sen pysähtymään haussa vauhdista. Samoin vihdoinkin paikalleen jättämäinen alkaa onnistumaan sen kanssa. Taikasana asiaan oli se, että otin naksuttimen käyttöön ja heti alkoi tulla tulosta ihan reilusti. Tunnustettava se on, joidenkin koirien kohdalla se on varmasti paras tapa kouluttaa koiraa. Ja ehkä se sopii minullekin. Onneksi pääsin yli härkäpäisyydestäni noiden makupalojen kanssa. Luovuttamista olemme harjoitelleet wc:ssä siten, että istun itse istuimen päällä ja koira istuu edessäni. Annan damin koiralle ja se hyppää minua vasten. Sitten rapsutteluja kovasti. Hyvä nouto-ote sillä on ja aina kun ottaa kulmasta suuhun, niin korjaa itse otteen kunnolliseksi. Haku näyttää minusta oikein vauhdikkaalta, mutta onneksi pyysyy lähellä. Hellunen pikkujäppinen kertakaikkiaan.
Taaperoikäinen lapsi on suloinen. On ihanaa, että lapsi puhuu ja siltä tulee ihania oivalluksia. Tällä hetkellä kalastaminen on suurin juttu. Sonjalla on pikkuinen virveli, jolla kalastelee pesuvadista iskän tekemiä pahvikaloja (jotka on kelmutettu). Sitä voisi tehdä vaikka tuntikaupalla, vaikka muuten ei ole mikään paikallaan pysyvä lapsi. Alla on Sonjan ensimmäinen tarhakuva:
