On siis eilen täyttänyt vuoden. Se on joviaali pikkuherra, joka on viimeiset ajat kehittynyt todella hurjasti. Olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen sen edistymiseen, vaikka syksyllä tuntui välillä aivan epätoivoiselta. Silloin olimme jumissa istumis- ja paikallaanoloharjoituksissa, joista ei meinannut tulla yhtään mitään ulkona. Viimeaikoina paikallaanolo on kehittynyt huimasti ja se pysyykin paikallaan, kun heittelen tavaroita viereeni tai kauemmas koirasta. Ihan lähelle ei voi vielä heitellä. Istuminen käskystä (lähinnä pillillä) toimii lähietäisyydellä hienosti ja hiukan kauempana aika hyvin. Siinä tosi riittää hiomista aika lailla kyllä vielä. Noutaminenkin alkaa olla aika ok luovutuksenkin suhteen. En ole pitkiin aikoihin tehnyt varsinaisia noutoja sen kanssa, vaan opettanut luoksetuloa ja istumista luoksetultaessa. Teoriani mukaan, jos saan sille tavan aina istua kun tulee luokseni, niin saisin ne kunniakierrokset loppumaan. Toinen mitä olemme harjoitelleet on sisätiloissa luovuttamista (salainen harjoittelupaikkani wc, jossa saamme olla rauhassa häiriötekijöiltä 
). Lisäksi sille on liinassa ammuttu kolme fasaania sen ylösajoista, muut toki hoitelivat noudot sen puolesta. Sai kiinni kupletin juonesta heti. Ylösajoihin sen sai pysähtymään hienosti. Nyt kun päivä alkaa pitenemään, niin ohjelmassa on sitten kaniaitaustreeniä. Haku on vauhdikas ja pysynyt hyvin lähellä ainakin toistaiseksi. Eikä edelleenkää osaa vetää hihnassa.
Tulevan talven aikana on tarkoitus alkaa tekemään vaativampia noutoja ja vahvistaa pysähtymistä ja paikallaanoloa. Hitaasti kypsyvä veitikka se on, mutta toisaalta hyvin rehellisen ja avoimen oloinen ja hyvin kontaktinhaluinen. Ja aina kun on mahdollista niin haluaa olla aivan lähellä. Vilkas se on ja kaiken huomaa kyllä. Kun sen vie luonnetestiin, niin varmaan saa arvion erittäin vilkas tai jotain.
Muuta tässä oltiin porukalla jahdissa tässä Hyvinkäällä ja meillä oli kymmenkunta cockeria kokeilemassa kykyjään tai muuten metsästämässä. Kaikille saatiin hienosti riistatilanteita. Saatinpa hieno yhteistyökuviokin: Anni ajoi kaksi lintua (kukon ja kanan) kuusen alta. Tero ampui kanan ja yhdessä lähdimme etsimään lintua. Se olikin toisin havaintojen jäänyt raanaksi ja juossut 200m ja Piki sen vihdoin sitten löysi. Äiti ja poika toimivat yhdessä
. Emäntäkin harjoitteli aseenkantamista ja ampuikin kun tilanne tuli, vaan hieman on hiomista osumissa... Nina ja Juha taas kunnostautuivat oikein kunnolla.
Alla pari kuvaa:
