Viikko sitten olimme Kangasalla treenamassa koiria Annen kutsusta. Eddien kanssa otimme laukauksesta istumisia ja ykkösmarkkeerauksia. On mielestäni hyvä markkeeraamaan ja luovutukset tulevat aina vaan mukavammin ja mukavammin, vaikka kyllä ne on vahvassa ne kunniakierrokset. Se ei kerta kaikkiaan pysty istumaan dami suussa. Takapuoli nousee heti ylös, kun sen on saanut tonttiin. Ilmeisesti se on niiiin kivaa. Taimi oli myöskin mukana totuttelemassa paukkuihin, joita se vielä hieman vierastaa. Ei pelkää kuitenkaan, koska toimintakyky säilyy ja pystyy heti noutamaan sen jälkeen.
Taimi onkin ollut meillä tiistaista lähtien vähän treenattavana. Olen muun muassa rauhoittanut Ninan mielen riistannoutamisen osalta. Ei ole mitään ongelmia sen suhteen pienellä puskaohjuksella. Kun annetaan rauhassa tehdä, niin se tapahtuu. Tämän olen oppinut tässä viimeisten vuosien kuluessa, että hätäilemällä ja hermostumalla tulee vaan ongelmia. Taimi taas on herkkä pieni tyttö, joka oppii salamannopeasti. Se on sähäkkä ja vääkkärä ja kontaktia riittää vaikka muille jakaa. Ulkomuodoltaan se on hassu: sillä on pitkäkarvaisen mäyräkoiran pää ja laihanluisevakin on. Tänään otimme taas laukauksiin totuttelua ja noutoja sen kanssa. Ja pitkin viikkoa on olen vahvistanut luoksetuloa. Istua se osaa ja ottaa vastaan kauko-ohjauksinakin istukäskyt. Se on hyvin erilainen kuin Eddie ja sen kanssa pitää edetä huomattavasti pehmeämmin, eikä voi ottaa niin ronskeilla otteilla ollenkaan. On jännä nähdä millainen se on aikuisena, sillä se kuitenkin vaikuttaa sillä tavalla rohkealta, että palautuu todella nopeasti toimintakykyiseksi, vaikka reagoi hyvin näkyvästi. Se on tavallaan helppo luettava, kun kaikki reaktiot näkyvät niin selvästi. Se on nyt 7 kuukautta, joten murrosikää voidaan alkaa odottamaan ja varmaan ensimmäiset merkitkin on näkyvissä. Tässä punaisesta salamasta noutokuvia:
