Kevät se keikuen tulevi? Viime viikolla oli +2 lämmintä ja tänään oli -15 astetta. En olekaan viime aikoina ollut kovin motivoitunut tämän blogin kirjoittamiseen. On ollut kaikenlaista puuhaa ja minä kun olen jokseenkin stressiherkkä, niin sitten jää monet tälläiset asiat tekemättä. Olen edelleenkin pahalla mielellä osa-aikaistamisesta, joten työasiat syövät aika paljon energiaa.
Kevättalvi on menny mukavasti. Eddien kanssa edistytään hyvin mielestäni. Tammikuussa ja helmikuussa treenasimme fasaaneilla pysähtymisiä ja mielestäni ne onnistuivat hyvin lukuunottamatta yhtä, jossa emäntä ei ollut ihan hereillä. Sekään ei kuitenkaan ollut mikään paha. Noutamaan se ei ole päässyt vielä muita, kuin lavastettuja noutoja. Kanaitaukseen ei olla päästy, koska sen portti on jäätynyt kiinni (se on sellainen paikalleen nostettava). Odottelemme siis lumen sulamista.
Kanit ova tosiaan olleet koko talven ulkona ja pärjänneet todella hyvin. Ovat sitkeitä vekkuleita mokomat. Ruokaa toki tarvitsevat paljon ja heinää kuluu reilusti. Otin niistä valokuviakin, mutta yllättäen kuvat ovat kamerassa, joka jäi viikonloppuna bilepaikkaan.
Nanalle määrättiin dementialääkitys, toivottavasti se auttaa sitä jotenkin. Mulla oli kamalia sydämentykytyksiä viikko sitten, kun Nana pääsi karkuun Sonjalta lenkillä ja lähti painelemaan kohden vanhaa 3-tietä. Se ei kuullut, vaikka huusin sydämeni pohjaista ja juoksin sen perässämuut koirat mukanani. Onneksi joku koira oli merkannut tolpan juureen ennen pikitien alkamista, ja sitä haisteltuaan, kääntyi katsomaan minua. Sain sen käsimerkillä tulemaan. Onneksi se on siihen opetettu. Tiedä sitten onko vika kuulossa vai ymmäryksessä. Uskoisin, että molemmissa. Vanhatie on todella runsaasti liikennöity ja silmissäni vaan vilisi kauhukuvat siitä, että mulla on auton alle jäänyt koira, kaksi muuta koiraa ja yksi kolmevuotias...
Kolmevuotias on ihana. Tai no eihän se vielä kolme ole, mutta lähellä. Sonjan kanssa voi käydä jo ihan keskusteluja. Ja on todella omatoiminen ja pukee vaateet päälleen itse... jos haluaa. Äidin pikkuapulainen laittaa mielellään ruokaa ja keittää kahvia. Siivoaakin, paitsi tietenkin omia sotkujaan (joskus niitäkin). Ja kuitenkin on äidin pikkutaapero, jota vielä saa pusia ja halia lähes rajatta.
