Hitunen historiaa
Suvussamme on ollut cockereita jo viisikymmentä vuotta. Synnyin eräänä kylmänä helmikuun päivänä
vuonna 1975 perheeseen, jossa oli punainen cockeri, Rowanhill Avilla. Avillalla oli tuolloin myös pennut, joten se ja äitini
saivat yhdessä nauttia äitinä olosta. Avillalla oli varsin vahva riistavietti ja eräs riistanhoitaja olisi kovasti halunnut
siitä itselleen koiraa. Siitä ei tullut kuitenkaan mitään äitini muuttaessa Ruotsiin.
Isoäidilläni oli tuolloin myös
musta cockeri, Rowanhill Ofelia eli Lulu. Joten cockeri-innostus on ollut periytyvää. Koko suku oli täynnä Rowanhillejä, koska
isotätini ja -setäni kasvattivat tuolloin cockereita. Sieltä se kasvattamisajatuskin on lähtöisin. Valitettavasti en saanut
heidän kaunista kennelnimeään, koska he olivat jo antaneet sen eteen päin.
Ensimmäinen minulle tärkeä cockeri oli Rowanhill Kismet, kaunis tricolor-narttu. Kaikkien
mielestä Kismet ei ollut ihan viisas, mutta me jotka tunsimme sen, tiesimme, että kaiken hössötyksen ja vilkkauden takana
oli erittäin viisas pieni rouva. Kismetillä oli suuri itseluottamus ja valtava riistavietti. Toisaalta oli harmi, ettei sen
kanssa tehty mitään sen kummempaa. Kismetillä oli myös kaksi pentuetta FIN MVA Merryworth Mikadon kanssa, joista toisesta
jäi urospentu (Dick) enoni perheelle.
Kismetin jälkeen vierähti muutama vuosi ilman koiraa. Lyhyen aikaa perheessämme viivähti
pieni sekarotuinen (kultainen noutaja-hovawart) Fani-tyttönen. Valitettavasti Fanilla oli erittäin paha lonkkavika ja se jouduttiin
nukuttamaan puolen vuoden iässä. Suru oli suunnaton.
Vuosi Fanin jälkeen hankimme pienen orange roan-nartun, Herbfield's Marjoramin eli Rillan.
Rilla oli meidän diva, aina kovin tietoinen itsestään. Valitettavasti Rillalla oli yksi silmä sininen, joten sitä ei koskaan
käytetty näyttelyissä tai jalostukseen. Heinäkuussa 1999 hankimme näyttelyitä varten ja kenties jalostukseen ihanan punapään,
Merazure Ocean And Skyn eli Nanan. Ennen tätä olin kuitenkin onnistunut hankkimaan itselleni "kennelpojan" eli Juhan. Juha
osallistuu lähes kaikkeen koirien ulosviemisestä aina synnytyksiin asti. Koska olen jonkin verran pois kotoa, niin voin huoletta
jättää koirat "Isille" ja kaikki hoituu hyvin.
Kasvattajakurssien jälkeen hain kennelnimeä vuonna 2001 ja sain sen kesällä juuri sopivasti
ensimmäisten pentujen syntymän jälkeen. Nimi tulee kesäpaikastamme Emäntäniemestä, joka on koiriemme paratiisi. Se ei ihan
kääntynyt helposti englanniksi, koska englannissa ei ole ihan sopivaa sanaa meidän emännälle. No pääsin kuitenkin tarpeeksi
lähelle.
Vuoteen 2009 menessä L-pentueita on syntynyt 4 kappaletta ja yhtensä 19 pentua. Viimeisin
pentue on käyttölinjainen.
|
Tuisku (kuva Irene Vinha) |
Kesällä 2001 oli ensimmäisen pentueen aika. Vappuisen lemmenloman jälkeen syntyi Nanalle ja
Claramand For Surelle viisi ihanaa pentua. Kaikki olivat mustia ja kolme urosta ja kaksi narttua. Pidin kotona erittäin lupaavan
nartun, Ladysplit's Angelicin eli Tuiskun. Tuisku oli luontainen noutaja, joka kantoi suussaan ihan mitä vaan sinne laitettiin.
Tuiskun kanssa metsästysharrastus harrastus alkoi tosissaan. Valitettavasti Tuiskulla todettiin 1,5 vuoden iässä melanoma
eli ihosyöpä ja puolen vuoden taistelun jälkeen se jouduttiin lopettamaan 8.6 eli juuri ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä.
Minulla on edelleen suuri ikävä sitä. Onneksi pian sen jälkeen saimme punaisen salaman Margate Bethany Maen eli Susun meitä
lohduttamaan.
Talvella 2002 minut valittiin Cockerspanielit Ry: hallitukseen ja olin todella innoissani
siitä. Olin yhteensä 6 vuotta Cockereiden hallituksen jäsenenä, joista kaksi viimeistä varapuheenjohtajana. Lisäksi olen ollut
Spanieliliiton hallituksessa varajäsenenä.
Vuonna 2004 alkoi kennelissämme uusi aika: Hankimme yhdessä ystäväni Nina Mennan kanssa kaksi
working-cockeria eli käyttölinjaista cockeria: Meryl Sweet Kelly "Tara" (Ruotsista) ja Whaupley Anniken "Anni" (Englannista).
Olin välittömästi koukussa. Niiden energia, miellyttämisenhalu ja toiminnantarmo on saanut minut vakuuttumaan, että näitä
meillä tulee olemaan jatkossakin.
Käyttölinjaisten määrä on tuplaantunut vuosien saatossa (vuonna 2009 Witch-Hunt's Eddie Vedder
"Eddie" ja Sanaigmore Dawn "Taimi") ja Ladysplit's kennelnimelle on syntynyt yksi pentuekin. Ja toinen syntyi Frosty Morning's
kennelnimelle (Ninan kennelnimi). Näiden vuosien aikana on vahvistunut ajatus siitä, että nimenomaan käyttölinjaiset ovat se
meidän juttu. Ajanpuutteen takia meille ei tule lähivuosina näyttelylinjaisia. En sano, että ei koskaan, mutta tällä hetkellä
tunne on hyvin vahva. Varsinkin, kun omasta mielestäni en ole saanut aikaiseksi minua täysin luonteeltaan tyydyttäviä näyttelylinjaisia
jatkamaan jalostustyötäni.
|
Minä ja Nana, Susu ja Tara |
|