Tietoa meistä

Home
Photo gallery/Kuvia
kuvia
Links/Linkkejä
Kasvatit
Tietoja käyttölinjan cockereista
Mikä on cockerspanieli?
Cockerspanielilla metsästys
Artikkeleita cockeriin liittyvistä asioista
Tiesitkö tämän cockerspanielista?
FAQ working cockerista
Suomalaisia käyttölinjan cockereita

Ladyplit's arkisto

haastaja04susu.jpg
Minä ja Susu

Tavoitteenamme on kasvattaa:

- Terveitä cockereita
- Cockereita hyvillä käyttöominaisuuksilla
- Miellyttämisenhaluisia cockereita
- Hyväluontoisia ja persoonallisia cockereita:

=> Oikeita cockereita

Kasvatamme käyttölinjaisia cockerspanieleita. Kasvatustyö on alkanut näyttelylinjaisilla, mutta koska tällä hetkellä ei ole narttuja, joilla kasvattaa, niin ei ole suunnitelmia niiden kasvattamiselle. Olen toki ylpeä jokaisesta näyttelylinjaisesta kasvatistamme ja kiitollinen heidän omistajilleen hyvästä yhteistyöstä. Toivottavasti se jatkuu!

Pyrimme siihen, että jalostusnarttumme ovat terveitä ja luonnetestattuja ja rodunomaisissa kokeissa palkittuja. .

Pentuja on harvakseltaan, sillä pyrin kasvattamaan sellaisia pentueita, jotka todella miellyttävät minua.

juhajaeddie.jpg
Juha ja Tarkku fasaanitreeneissä

Kasvatussuunnitelmia

Kaikki koiramme elävät kotona kanssamme tai ovat perheissä kotikoirina. Koska suurin mielenkiintoni on suuntautunut käyttöpuolelle, niin kaikki koiramme koulutetaan metsälle ja niillä metsästetään tai on metsästetty. Se onkin se harrastus, jonka kaikki jakavat perheessämme, joka pitää sisällään itseni, mieheni Juhan, tyttäremme Sonjan, poikamme Markuksen ja koirat. Käymme myös epäsäännöllisesti näyttelyissä showlinjaisten kanssa.

Olen itse "siviilissä" asiakaspalvelutehtävissä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja työnantajani on Finnair. Harrastukseni pyörivät koirien ja metsästämisen ympärillä. Erityisesti minua kiinnostaa koirien kouluttaminen, niiden käyttäytyminen ja luonne.

Juha taas on tietokonealalla tutkimustehtävissä eräässa kansaivälisesti merkittävässä lääketieteellisiä laitteita tekevässä firmassa. Juhan harrastus on tarkka-ammunta SM-tasolla ja kaikenlainen metsästäminen pienpedoista, lintujen kautta hirviin.

avilla1.jpg
Avilla

Hitunen historiaa

Suvussamme on ollut cockereita jo viisikymmentä vuotta. Synnyin eräänä kylmänä helmikuun päivänä vuonna 1975 perheeseen, jossa oli punainen cockeri, Rowanhill Avilla. Avillalla oli tuolloin myös pennut, joten se ja äitini saivat yhdessä nauttia äitinä olosta. Avillalla oli varsin vahva riistavietti ja eräs riistanhoitaja olisi kovasti halunnut siitä itselleen koiraa. Siitä ei tullut kuitenkaan mitään äitini muuttaessa Ruotsiin.

Isoäidilläni oli tuolloin myös musta cockeri, Rowanhill Ofelia eli Lulu. Joten cockeri-innostus on ollut periytyvää. Koko suku oli täynnä Rowanhillejä, koska isotätini ja -setäni kasvattivat tuolloin cockereita. Sieltä se kasvattamisajatuskin on lähtöisin. Valitettavasti en saanut heidän kaunista kennelnimeään, koska he olivat jo antaneet sen eteen päin.

kismet.jpg
Kismet

Ensimmäinen minulle tärkeä cockeri oli Rowanhill Kismet, kaunis tricolor-narttu. Kaikkien mielestä Kismet ei ollut ihan viisas, mutta me jotka tunsimme sen, tiesimme, että kaiken hössötyksen ja vilkkauden takana oli erittäin viisas pieni rouva. Kismetillä oli suuri itseluottamus ja valtava riistavietti. Toisaalta oli harmi, ettei sen kanssa tehty mitään sen kummempaa. Kismetillä oli myös kaksi pentuetta FIN MVA Merryworth Mikadon kanssa, joista toisesta jäi urospentu (Dick) enoni perheelle.





vauva.jpg
Fani

Kismetin jälkeen vierähti muutama vuosi ilman koiraa. Lyhyen aikaa perheessämme viivähti pieni sekarotuinen (kultainen noutaja-hovawart) Fani-tyttönen. Valitettavasti Fanilla oli erittäin paha lonkkavika ja se jouduttiin nukuttamaan puolen vuoden iässä. Suru oli suunnaton.

Vuosi Fanin jälkeen hankimme pienen orange roan-nartun, Herbfield's Marjoramin eli Rillan. Rilla oli meidän diva, aina kovin tietoinen itsestään. Valitettavasti Rillalla oli yksi silmä sininen, joten sitä ei koskaan käytetty näyttelyissä tai jalostukseen. Heinäkuussa 1999 hankimme näyttelyitä varten ja kenties jalostukseen ihanan punapään, Merazure Ocean And Skyn eli Nanan. Ennen tätä olin kuitenkin onnistunut hankkimaan itselleni "kennelpojan" eli Juhan. Juha osallistuu lähes kaikkeen koirien ulosviemisestä aina synnytyksiin asti. Koska olen jonkin verran pois kotoa, niin voin huoletta jättää koirat "Isille" ja kaikki hoituu hyvin.

rillanukarilla.jpg
Rilla

Kasvattajakurssien jälkeen hain kennelnimeä vuonna 2001 ja sain sen kesällä juuri sopivasti ensimmäisten pentujen syntymän jälkeen. Nimi tulee kesäpaikastamme Emäntäniemestä, joka on koiriemme paratiisi. Se ei ihan kääntynyt helposti englanniksi, koska englannissa ei ole ihan sopivaa sanaa meidän emännälle. No pääsin kuitenkin tarpeeksi lähelle.
 
Vuoteen 2009 menessä L-pentueita on syntynyt 4 kappaletta ja yhtensä 19 pentua. Viimeisin pentue on käyttölinjainen.



musta-merenneito.jpg
Tuisku (kuva Irene Vinha)

Kesällä 2001 oli ensimmäisen pentueen aika. Vappuisen lemmenloman jälkeen syntyi Nanalle ja Claramand For Surelle viisi ihanaa pentua. Kaikki olivat mustia ja kolme urosta ja kaksi narttua. Pidin kotona erittäin lupaavan nartun, Ladysplit's Angelicin eli Tuiskun. Tuisku oli luontainen noutaja, joka kantoi suussaan ihan mitä vaan sinne laitettiin. Tuiskun kanssa metsästysharrastus harrastus alkoi tosissaan. Valitettavasti Tuiskulla todettiin 1,5 vuoden iässä melanoma eli ihosyöpä ja puolen vuoden taistelun jälkeen se jouduttiin lopettamaan 8.6 eli juuri ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä. Minulla on edelleen suuri ikävä sitä. Onneksi pian sen jälkeen saimme punaisen salaman Margate Bethany Maen eli Susun meitä lohduttamaan.

Talvella 2002 minut valittiin Cockerspanielit Ry: hallitukseen ja olin todella innoissani siitä. Olin yhteensä 6 vuotta Cockereiden hallituksen jäsenenä, joista kaksi viimeistä varapuheenjohtajana. Lisäksi olen ollut Spanieliliiton hallituksessa varajäsenenä.
 
 

eddiemies.jpg
Eddie

Vuonna 2004 alkoi kennelissämme uusi aika: Hankimme yhdessä ystäväni Nina Mennan kanssa kaksi working-cockeria eli käyttölinjaista cockeria: Meryl Sweet Kelly "Tara" (Ruotsista) ja Whaupley Anniken "Anni" (Englannista). Olin välittömästi koukussa. Niiden energia, miellyttämisenhalu ja toiminnantarmo on saanut minut vakuuttumaan, että näitä meillä tulee olemaan jatkossakin.
 
Käyttölinjaisten määrä on tuplaantunut vuosien saatossa (vuonna 2009 Witch-Hunt's Eddie Vedder "Eddie" ja Sanaigmore Dawn "Taimi") ja Ladysplit's kennelnimelle on syntynyt yksi pentuekin. Ja toinen syntyi Frosty Morning's kennelnimelle (Ninan kennelnimi). Näiden vuosien aikana on vahvistunut ajatus siitä, että nimenomaan käyttölinjaiset ovat se meidän juttu. Ajanpuutteen takia meille ei tule lähivuosina näyttelylinjaisia. En sano, että ei koskaan, mutta tällä hetkellä tunne on hyvin vahva. Varsinkin, kun omasta mielestäni en ole saanut aikaiseksi minua täysin luonteeltaan tyydyttäviä näyttelylinjaisia jatkamaan jalostustyötäni.

ullajakoirat.jpg
Minä ja Nana, Susu ja Tara