"Maailman parhaiten pidetty salaisuus."
-englantilainen cockeriharrastaja"
FAQ working cockerista
Suomalaisia käyttölinjan cockereita
|
Meryl Kick-Off, Whaupley Anniken, Meryl Sweet Kelly (kuva Tiina Karlström) |
Cockerspanieli on rodun kotimaassa jakautunut näyttely- ja käyttölinjohin. Suomeen viime vuosina tuotu useampi nk. working
cockeri. Eri linjat eroavat toisistaan niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan, mutta kyllä niissä on hyvin paljon samanlaistakin.
Varsinkin cockerille tyypillinen vilkkaus, puuhaamisen tarve ja se, kuinka joskus voi suorastaan nähdä pienten pirunsarvien
kasvavan koiran päähän. Jokainen cockerinomistaja tietää tilanteen: yhdessä hetkessä voi olla äärettömän ylpeä koirastasi
ja seuraavassa se sitten nolaa sinut täysin tempuillaan. Mutta hauskaa niiden kanssa on.
Käyttölinjaisia cockereita kasvatetaan nk "sisäisen rotumääritelmän" mukaan. Se tarkoittaa sitä, että niissä
on keskitytty siihen, miten saadaan hyviä työskentelijöitä hyvällä riistavietillä. Niillä tulee olla suuri miellyttämisenhalu
ja paljon vauhtia. Niiden tulee olla nopeasti oppivia ja pelottomia. Lisäksi niiden tulee olla hyviä noutajia.
Niiden ulkomuoto verrattuna näyttelylinjaiseen on nopeampi ja urheilullisempi. Niillä on myös vähemmän turkkia. Korvat
niillä on yleensä korkeammalle kiinnittyneet ja pää on leveämpi ja litteämpi. Kuono on usein ohuempi. Mutta kuitenkin niissä
on jotain, mikä on niin tutun cockerimaista.
Nämä koirat iloisia, älykkäitä ja hyvin miellytämisenhaluisia. Mutta kyllä ne voivat olla hyvinkin individualisteja ja
itsenäisiä. Rodun specialistit kutsuvat niitä "pirullisiksi cockereiksi" suurella kunnoituksella rotua kohtaan.
Nämä ominaisuudet voidaan löytää myös näyttelylinjaisista cockerista, mutta usein ne eivät ole yhtä mielyttämisenhaluisia.
Linjat joskus kohtaavat, mutta yleensä ne ovat pidetty tiukasti erillään. Esimerkkinä loistavasta linjojen sekoituksesta
on GBFTCH Speckle of Ardoon, joka edelleen pitää ennätystä olemalla kaikkien aikojen menestynein spanieli Englannin Spanielimestaruuksissa:
kolme ykkössijaa peräkkäisinä vuosina 1972-74. Se voidaan löytää jokaisen käyttölinjaisen cockerin sukutaulusta.
En suosittele working cockerin hankkimista, mikäli ei ole kiinnostunut cockerista ylösajavana koirana.
Omista käyttölinjaisista voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen niiden luonteisiin. Vaikka tytöt ovat sisarruksia,
niin niiden luonteet eroavat aika paljon toisistaan. Tara on rauhallisempi ja erittäin rehellinen koira, joka oppii nopeasti
kaiken. Se on tavallaan kuin vanhana syntynyt, hyvin järkevä. Anni on taas paljon vilkkaampi ja aikaansaavampi (eikä aina
ihan pelkästään kivoja juttuja), mutta se on myös hyvin hauska koira. Kumpikin on erittäin iloisia koiria, joilla häntä heluu
koko ajan. Kumpikin on hyvin kontaktihaluisia ja ovat luontaisia noutajia.
Mielestäni myös näyttelylinjaisia tulisi kasvattaa käyttöominaisuuksia silmällä pitäen.
|
Stawaskogens Axa (om Kari Pylvänäinen ja Jukka Paroinen) |
|
Stawaskogens Casper (om J. Jehkonen) |
|
Red Garlic's Hjorton "Hilla" om Anu Knuutinen-Pöppönen ja Pasi Pöppönen, Kennel Namusillan |
|
Mallowdale Giddiup (om. Kari Pylvänäinen, Kennel Wood-Nymph) |
|
Smedmästarens Lakris (om. Pekka Korpelainen) |
|