Ladyplit's arkisto

Cockerspanieli metsästyskoirana

Cockerspanieli ei ole seurakoira, vaikka sitä nykyisin sellaisena pidetään. Rotumääritelmä mainitsee cockerin olevan "iloinen ja vankka metsästyskoira". Se että cockeri on metsätyskoira tulisi ottaa huomioon sitä hankittaessa. Cockeri tarvitsee runsaasti liikuntaa ja virikkeitä. Onnellinen on se cockeri, jonka isäntä tai emäntä ottaa sen mukaan syksyllä metsälle.

Cockeri on siis englantilainen lintukoira, joka on aikojen kuluessa jalostettu ylösajamaan ja karkoittamaan lintuja ja kaniineja. Rodun nimi tulee lehtokurpasta, joka on englanniksi woodcock. Cockeri on erityisesti kehitetty tiuhaan ja peitteiseen maastoon. Niillä onkin yleensä voimakas taipumus tunkeutua kasvillisuuden alle ja mitä tiuhempaa kasvillisuus sen parempi se on koirasta. Oikein koulutettu cockeri sopivasta suvusta on eräs käyttökelpoisimmista koirista, joka metsästäjällä voi olla. Se on innokas ja peloton sekä maastossa että vedessä. Sillä on hyvä nenä sekä karvaiselle että höyhenriistalle.

Cockeria käytetään myös noutavana koirana. Pienestä koostaan huolimatta sillä riittää yleensä voima ja itseluottamus fasaanikukkojen ja rusakoiden kantamiseen.

Spanielimetsästyksessä koira hakee riistaa tiuhalla siksak-kuviolla metsästäjän edessä haulikonkantaman sisäpuolella (mieluiten alle 15 m). Cockerin haku on pyörivämpää kuin sukulaisensa springerspanielin. Haun tulee kattaa koko kuljettu maasto niin, ettei mikään kohta jää tutkimatta. Lintua ajatellen spanielimetsästys perustuu siihen, että uhka tulee laajalta alueelta. Lintu ei siis tällöin tiedä, mistä suunnasta koira tulee ja painautuu täten tuikasti maahan. Tähän liittyy olennaisena osana koiran riittävä nopeus, joka pitää uhkaa yllä. Oikea hakunopus olisi kevyt laukka. Kun koira osuu linnulle (kaniinille, jänikselle, rusakolle) se ajaa sen liikkeelle ja pysähtyy siihen. Pysyhtymien on tärkeää siksi, ettei koiraan osuisi hauleja. Mikäli saalista saadaan, voidaan antaa koiralle lupa lähteä noutoon. Tällä samalla periaatteella voi cockeria käyttää vesilinnustuksessa. Tällöin haku tapahtuu rannassa ja rantavedessä kahlaten ja uiden.

Cockerspanielin kouluttaminen metsästykseen ei eroa muiden spanielirotujen kouluttamisesta. Cockerspanielit tosin saattavat olla individualistja ja vaatia siten enemmän lujuutta ja tahdikkuutta kuin muut spanielit.

Tärkeintä metsästyskoiran koulutuksessa on tottelevaisuus. Tottelematon koira on kouluttamaton, huolimatta siitä, kuinka upea riistanlöytäjä se onkaan. Villi ja kuriton metsästyskoira (mitä rotua tahansa) on enemmänkin riesa kuin siunaus metsätystilanteessa. Se ehkä kehittää hyvän nenän ja löytää paljon riistaa, mutta useammin se enemmänkin pilaa, kuin auttaa karkoittaessaan riistaa liian kaukaa. Tämä on erityisesti totta villeissä spanieleissa.

Cockerit ovat usein voimakastahtoisia ja siksi tarvitsevat erityistä huomiota alkuopetuksessa ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Kouluttajan tulee olla luja, mutta lempeä ja erittäin kärsivällinen. Tämä tarkoittaa, että on sitä parempi, mitä vähemmän on rangaistuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että rangaistukset tulee kokonaan unohtaa. Rankaiseminen harkitsemattomasti ja näyttämättä, missä virhe on, kehittää kahden tyyppisiä koiria: arkoja tai kovia itsensä miellyttäjiä.

Varsinainen opetus

Pennulle tulee opettaa sen nimi. On myös hyvä opettaa se tulemaan luokse tietyllä vihellyksellä. Yleisimmin käytetyt ovat joko kaksi lyhyttä vihellystä tai lyhyiden vihellysten sarja. Kutsua kannattaa vahvistaa kutsumalla koiraa nimeltä, viheltämällä ja palkitsemalla namilla. Tämä saa aikaan nopean assosiaation nimen, vihellyksen ja jonkin miellyttävän välillä. Mikään ei ole niin mukavaa pennuille kuin jokin syötävä. Anna pennun juoksennella ympäriinsä ja kutsu sitä sitten nimeltä samalla viheltäen. Kun pentu tulee, niin kehu sitä kovasti ja rapsuttele korvien takaa. Itsepäisissä tapauksissa juokse pennun ohi toistaen pennun nimeä ja vihellystä houkutellen sitä tulemaan luoksesi. Älä kuitenkaan tässä vaiheessa kutsu pentua luoksesi, kun sillä on jotain erittäin mielenkiintoista tekemistä. Odota, että sen huomio kiinnittyy sinuun. Opeta luoksetulo täysin varmaksi. Se vaatii satoja toistoja, mutta on sen arvoista.

Pieni dami (esim. pieni pallo, vanha hanska tai täytetty kaninnahka) voidaan esitellä pennulle, kun luoksetulo on opittu. Useimmilla cockereilla on luontainen noutamisvaisto. Kun heität damin pienen matkan päähän, niin varmasti nuorinkin pentusi juoksee sen luokse ja ottaa sen suuhunsa. Kun näin tapahtuu, niin kutsu pentu heti luoksesi nimellä ja viheltäen. Sinun kannattaa kyykistyä, ettet vaikuta liian isolta ja pelottavalta pennun mielestä. Vältä myöskin tuijottamsta pentua silmiin. Kehu sitä ja pidä hyvänäsi. Anna sen olla ylpeä "saalistaan". Ota se hyvin varovaisesti ja käytä vain pientä puristusta, jos se vastustaa luovutusta. Jos pentu mieluummin juoksee damin kanssa pois omaan koriinsa tms. täytyy olla sitä ovelampi. Siirry sen eteen (vaikka ihan koriin asti istumaan ja kutsu se luoksesi, kehu sitä ja ota sitten dami hellästi pois. Jos yrität ottaa sen pois liian nopeasti, pentu saattaa oppia kiertämään ympyrää ympärilläsi, mitä pitää kaikin keinoin välttää. Älä napaa esinettä pennulta tai jahtaa sitä. Niin tekemällä saat vain hallaa aikaiseksi. Hyvä, siisti tuominen on hyvin tärkeää harjoitetulle metsästyskoiralle.

Aluksi pennun voi antaa heti juosta noutamaan heitetty dami. Jatkossa sen tulisi kuitenkin istua heitettäessä ja noutaa vain luvan kanssa. Tätä ei voi opettaa ennen kuin pentu on oppinut istumaan käskystä. Se onkin seuraava tärkeä askel koulutuksessa. Damiharjoituksia ei tässä vaiheessa saa tehdä liikaa (1-3 kertaa riittää). Niitä tulisi tehdä vain sen verran, että innostus ja halu palata säilyy. Kun pentusi kasvaa isommaksi ja alkaa osata, voit muunnella harjoitusta heittelemällä damia piiloon. Nosta vaikeustasoa pikkuhiljaa: korkeaan heinikkoon, risukkoon tms. Näin vahvistat metsästysviettiä, rakkautta pöpeliköihin ja nenän käyttöä. Harjoituksista kannattaa tehdä vaihtelevia. Tällöin koira ei kyllästy.

Pennun ollessa noin puolen vuoden ikäinen, sen pitäsi olla riittävän rohkea kestääkseen kunnon tottelevaisuuskoulutuksen. On tietysti yksilöllisiä eroja ja siksi ei mitään nopeaa ja varmaa sääntöä iästä ei voi antaa. Rohkeat pennut voivat aloittaa varhaisemmin kuin ujot. Erittäin hermostuneet koirat tulisi jättää rauhaan, kunnes ne ovat 8-9 kk vanhoja. Joka tapauksessa sinun tulisi tehdä kaikkesi valaaksesi itsevarmuutta ja rohkeutta pentuun. Ota se mukaansi minne menetkin. Anna sen tutustua ihmisiin ja asioihin, jotta sen itseluottamus kasvaisi. Näin ei käy pennulle, jos sitä pidetään tiukasti muusta maailmasta erossa. Tietenkään sinun ei pidä mennä toiseenkaan ääripäähän ja antaa kaikkien häärätä pennun kanssa ja kosketella sitä. Terve maalaisjärki tässäkin asiassa on hyvä.

Istuminen käskyllä

Tottelevaisuusopetuksen ensiaskel on Istu!-käsky. Pennun opettaminen istumaan on erittäin tärkeätä ja se tulee tehdä huolellisesti. Pennulle kannattaa opettaa istuminen sanalla Istu!, yhdellä pitkällä pillin vihellyksellä ja ylöskohotetulla kädellä (eli kolmella eri käskyllä). Spanielin tulee istua myös laukauksesta. Olet jo varmasti kokeillut koirasi laukauksensietoa, niin ettei se ole paukkuarka. Spanielit ovat äärimmäisen harvoin paukkuarkoja. Starttipistooli on tässä erinomainen apu. Tässä tarvitset avustajan, joka ampuu sinun keskittyessäsi koiraan. Ensiksi laukaistaan kaukaa ja sitten lyhennetään välimatkaa pikkuhiljaa. Kun istuminen käskystä on opittu, niin istuminen välittömästi laukauksesta pitää opettaa tarkasti.

Talutin on hyödyllinen varhaisopetuksessa. Esimerkiksi niin kutsuttu noutajahihna on hyvä. Panta pujotetaan koiran pään yli ja pikkuhiljaa se opetetaan kulkemaan ilman viivyttelyä tai vetämistä. Pentu saattaa olla vastahakoinen ensialkuun, mutta pennut tulee opettaa pantaan ja taluttimeen jo nuorena. Tämä on avuksi kun todellinen koulutus alkaa. Jos koira alkaa vetämään, niin pysähdy ja vaihda suuntaa. Toista niin monta kertaa kuin tarpeellista.

Istumisen opetus kannattaa aloittaa jo pienenä. Helpoiten se voidaan opettaa, kun on ruoka-aika. Kutsu pentu syömään ja liikuta ruokakippoa sen pään yli niin, että se joutuu istumaan. Sillä hetkellä kun sen takapuoli osuu maahan, sano Istu!. Saman tempun voi tehdä myös makupaloilla. Kun koira on oppinut istumaan kotona, siirrä harjoittelu ulos. Kävelytä pentuasi hihnassa vasemmalla puolellasi pihallasi tai pellolla kaukana kaikesta häiritsevästä. Kävele eteen päin, pysähdy, nosta oikea kätesi ylös ja anna käsky Istu! Mikäli se ei tottele, niin paina se hellästi kädelläsi takapuolen päästä istumaan. Suorista selkäsi hitaasti ja seiso paikallasi. Jos pentu liikahtaa, käytä hihnaa pakottaaksesi se takaisin istumaan. Pidä sitä hetki paikallaan (muutama sekuntti riittää aluksi), taputa sitä ja jatka kävelyä. Toista harjoitusta noin 5-10 minuutin ajan.

Opetustuokiot kannattaa pitää aluksi lyhyinä. 10-15 minuuttia on sopiva aika, muutoin koira saattaa pitkästyä ja menettää kiinnostuksensa. On parempi antaa kaksi tai kolme lyhyttä opetutuokoita kuin yksi ylipitkä. Pitkästynyt pentu ei opi kunnolla.

Jos pentusi oppii istumisen nopeasti, niin sinun ei tarvitse joka kerta antaa sille syötävää palkintoa. Jos pentu taas on vastahakoinen, voit kannustaa sitä nameilla, jos se todella näyttää tarpeelliselta. Lahjominen kannattaa kuitenkin hylätä kokonaan, mikäli se on mahdollista. Pentu arvostaa suuresti taputuksia ja kehuja.

Seuraava askel harjoituksissa on on saada pentu istumaan paikallaan ja lähtemään liikkeelle vain käskystä. Tämä voidaan aloittaa heti, kun pentu on oppinut istumaan käskystä ja vihellyksestä. Hyvin nopeasti pentu oppii reagoimaan ilman sanallista käskyä. Taluttimen voi hylätä koulutuksen edistyessä. Useimmat pennut luonnollisesti yrittävät seurata ohjaajaansa, kun tämä liikkuu pois päin. Tässä sinun kärsivällisyyttäsi testataan. Jos pentusi liikkuu peruttaessasi, toistat käskyn Istu! ja asetat sen istumaan alkuperäiseen paikkaan. Tämä tulee tehdä joka kerta, kun se liikahtaa, ilman poikkeusta.

Heti kun pentu näyttää tietävän, mitä haluat, niin yritä peruuttamisen sijasta kävellä pois päin. Tämä mitä todennäköisimmin johtaa ongelmiin. Ole kärsivällinen ja sinnikäs. Muutaman oppitunnin jälkeen sinun tulisi pystyä kävelemään pois pennun luota sen istuessa paikallaan. Jos istutat alusta alkaen pennun joka kerta takaisin, kun se liikahtaa, niin vahvistat sillä myös johtajuuttasi. Jos laiminlyöt sen kerran tai pari, niin se rohkaistuu toistamaan rikkeensä. Se saattaa menettää kunnoituksen koiran ja ohjaajan välistä sidettä kohtaan. Tällöin onnistumisen mahdollisuus pienenee. Cockerspanielit ovat luonnostaan vilkkaita eläimiä ja ovat useimpien kouluttajien mielestä vaikeampia saada kuriin kuin monet muut metsästyskoirat. Sitkeys palkitaan ja cockerin kouluttamisessa ei aika ainakaan tule pitkäksi.

Istuminen matkan päästä

Kun pentusi istuu käskystä varmasti jääden istumaan paikalleen, kun kävelet pois päin tai kun piiloudut, voit opettaa sen istumaan matkan päästä. Joskus koira istuu käskystä/vihellyksestä jopa matkan päässä yksinkertaisesti siksi, että olet opettanut sille niin hyvin ajatuksen käskyn ja istumisen välillä. Istuta koirasi ja kävele n. 10-15 m päähän ja vihellä se luoksesi. Anna sille uusi käsky istua, kun se on ottanut muutaman askeleen. Kun tämä onnistuu, kävele koirasta pois päin ja toista. Tämän jälkeen anna sen juoksennella edessäsi ja laita se istumaan, missä tahansa se sinuun nähden onkaan. Mikäli pentu on kovin vallaton, voit käyttää liinaa apunasi. Se on n. 10-15 pitkä naru ja siihen kannattaa solmia solmuja pitkin matkaa. Sen voi antaa raahautua koiran perässä koiran ollessa vapaana. Kun annat istu-käskyn, niin astu sen päälle ja se pysäyttää pennun nykäisyllä. Liinaa voi myös käyttää varhaisopetuksessa estämään pennun karkaamista kotiin (niin kuin jotkut saattavat tehdä).

Rauhallisuus damia heitettäessä

Tästä lähtien pennun ei saisi antaa syöksyä damin perään. Pidä aluksi pentusta hellästi kiinni, kun heität damin. Pidä sitä hetken paikallaan, ennen kuin annat sille luvan noutaa. Pidennä paikallaanoloaikaa vähän kerrallaan. Toista harjoitusta, kunnes pentu pysyy paikallaan ilman kiinnipitämistä. Ole kuitenkin tarkkana niin, että voit estää sitä syöksymästä noutoon. Pidä sitä paikallaan istumassa jonkin aikaa, ennen kuin lähetät sen noutoon. Käytä aina samaa sanaa esim: Nouda!, Etsi! tai Katosi! Hae! Pääasia on, että se on sinulle luonteva sana, joka ei unohdu kiiressäkään.

Tottelevaisuus koulutukseen kannatta uhrata paljon aikaa. On nimittäin jo puoli voittoa, kun koira on perusteellisesti pohjakoulutettu. Hyvälle cockerille maastotyöskentely riistan parissa tulee luonnostaan. Mutta se on hyödytöntä, mikäli koirasi ei ole hallinnassasi ja työskentelee vain itselleen, ei sinulle.

Istuminen laukauksesta ja noutoharjoittelu

Seuraavaksi sinun tulee opettaa pentusi istumaan laukauksesta. Käytä starttipistolia tai ampuma-asetta. Anna istumiskäsky ja ammu välittömästi ilmaan. Muutaman harjoituskerran jälkeen laukaus toimii merkkinä istumiselle. Myöhemmin (tositoimien alettua) saatat huomata, että koirasi mieluummin seisoo, kuin istuu laukauksesta. Se on ihan hyvä, kunhan se ei liiku. Tosin istumisen vaatiminen on parempi. Luonnollisesti laukausharjoituksia ei pidä tehdä, ennen kuin pentu on täysin varma ja peloton.

Vakautta voidaan harjoitella heittämällä damia. Ammu ilmaan saman aikaisesti, kun dami on ilmassa. Näin simuloit oikeaa tilannetta. Lähetä koira noutoon, kun se on istunut ensin. Kun edistystä on tapahtunut, voidaan harjoitusta vaikeuttaa pidemmällä heitolla ja maaston haastavuudella. Kutsu aina koira viheltämällä takaisin juuri sillä hetkellä, kun se kumartuu poimimaan damin suuhunsa. Toinen tapa on haun aikana heittää dami ja viheltää koira istumaan välittömästi. Tämän jälkeen haet itse damin pois, koiran istuessa odottamassa. Ja sitten haku taas jatkuu.

Tässä vaiheessa voidaan tehdä pennulle keinotekoisia laahausjälkiä. Tulevaisuudessa se saattaa nimittäin joutua jäljestämään haavoittunutta lintua. Jälki tehdään aluksi myötätuuleen. Se tulee tehdä niin, ettei pentu näe. Kiinnitä dami naruun ja vedä sitä perässäsi. Jätä dami sitten jäljen päähän. Toinen vaihtoehto on, että avustaja pitää pitkän narun toisesta päästä kiinni ja sinä toisesta damin ollessa kiinnitettynä keskelle. Tällöin ette sotke laahausjälkeä omalla hajullanne. Kun kokemus kasvaa, voidaan käyttää kuolleita kaneja ja lintuja damin asemesta.

Vaativampia noutoharjoituksia voit tehdä, kun pentu on todella tottelevainen. Näihin harjoituksiin kuuluu pennun istuttaminen ja sinun käveleminen kauemmaksi heittämään damia sekä "palaa takaisin"-harjoitus. Pudota dami pennun nähden ja kävelytä sitä sitten eteen päin. Lähetä koira sitten takaisin noutamaan se. Toista tätä pidentämällä välimatkaa. Kun se on tämän oppinut, älä anna sen nähdä kun dami putoaa ja lähetä se sitten sokeaan noutoon. Vihellä koira takaisin, kun se poimii damin ylös. Metsällä koira usein joutuu noutamaan linnun, jonka putoamista se ei ole nähnyt. Tämä harjoitus rohkaisee myös nenän käyttöä ja nopeaa palaamista. Mikäli todella haluat viimeistellä koirasi suorituksen, niin käske koira istumaan sen ollessa matkalla noutoon. Käytä liinaa apuna tarvittaessa. Tämä harjoitus auttaa saamaan koiran vielä parempaan hallintaan. Koira, joka voidaan noudossa pysäyttää ja uudelleen suunnata, on erinomaisesti koulutettu.

Käytä selkeitä käsimerkkejä auttaaksesi koiraasi, niin paljon kuin on mahdollista, erityisesti noutosuunnan ollessa kyseessä. Käsimerkit opetat helpoiten koiralle niin, että laitat koiran istumaan eteesi. Peruutat sen luota n. 5m ja heität yhden damin sen oikealle puolelle ja toisen vasemmalle puolelle. Lähetä se sitten oikealle ensimmäiselle damille. Näytä selkeästi oikealla kädelläsi mihin suuntaan haluat sen menevän ja sano Oikealle! Ole valmiina puuttumaan, mikäli se haluaa lähteä vasemmalle. Kun se on noutanut oikeanpuoleisen damin, voit lähettää sen noutamaan vasemmanpuoleisen. Tätä harjoitusta voi myös käyttää taakselähetyksen opettamiseen. Laita koira istumaan ja heitä dami sen taakse. Näytä selkeästi kädellä heilauttamalla ja sanomalla Taakse! tai Back!, mitä haluat koiralta. Sitten voit tehdä harjoituksen kolmella damilla jne.

Vedestä noutaminen

Jokainen noutajan nimen arvoinen metsästyskoira joutuu kohtaamaan veden ja noutamaan sieltä. Suurin osa cockereista menevät nopeasti veteen ja rakastavat vesityöskentelyä. Veden esittely tulee tehdä lämpimänä päivänä ja pentua ei saa missään nimessä pakottaa. Valitse lampi, järvi tai joki, jossa on matalat rannat. Heitä pallo tai dami veteen vähän matkan päähän. Jos tämä ei toimi, heittele veteen jotain syötävää tai käytä esimerkkinä hyvää vesityöskentelystä pitävää koiraa. Astu itse veteen ja kahlaa. Tee mitä tahansa, mikä kannustaa pentua ja vahvistaa luottamusta veteen. Kun pentu sitten ui, kannusta sitä eteen päin kunnes näet, että se tietää mistä on kysymys. Sitten opeta se uimaan veden yli toiselle puolelle noutamaan damia. Oikea taktiikalla ja sitkeydellä onnistut melko varmasti. Täysin vettä pelkäävät cockerit ovat harvinaisia. Sinun tulee olla vain kärsivällinen ja lempeä.

Riistan esittely

Kaikki harjoittelu on tähän mennessä tehty keinotekoisesti damin avulla. Damin kokoa on kasvatettu pikkuhiljaa niin, että pentu on valmis noutamaan luonnollisen kokoista riistaa. Vaihto ei siten rasita pienen cockerin niskalihaksia ja aiheuta huonoa saaliin noutoa. Ensimmäisten lintujen tulee kylmiä ja kohtuullisen ehjiä ja verettömiä. Ensimmäiseksi pudota lintu koiran nähden, samalla tavoin kuin olet tehnyt damin kanssa. Kävelytä koiraa eteen päin ja lähetä koira sitten noutamaan. Vihellä koira takaisin, kun se kumartuu pomimaan linnun. Jos se epäröi, niin juokse pois päin niin kuin varhaisissa harjoituksissa. Pentu saattaa kieltäytyä ottamasta lintua suuhunsa tai alkaa leikkimään sen kanssa. Ota tällöin lintu, heitä se niin kuin dami ja juokse pois päin. Kutsu koira luoksesi, kun se kumartuu poimimaan. Harvat cockerit kieltäytyvät noutamasta riistaa pienen harjoittelun jälkeen. Ne, jotka kieltäytyvät tarvitsevat erityisopetusta, josta ei voida tässä puhua tilan puutteen vuoksi. Jos vaikeuksia ilmenee, tulisi terveen maalaisjärjen näyttää suuntaa.

Kun pentu on tottunut kylmän riistan noutoon, eikä yritä leikkiä sen kanssa tai purra sitä, voidaan sille kokeilla lämmintä riistaa samalla tavalla. Muista aina kiiruhtaa koiraa vihellyksellä ja kutsumalla sitä juuri, kun se kumartuu ottamaan riistan suuhun. Silloin sillä ei ole aikaa jäädä leikkimään saaliin kanssa. Jälkiharjoituksia, joita tehtiin damin kanssa, voidaan nyt soveltaa kuolleella riistalla.

Riistan etsiminen ja vakaus

Cockerspanielimme, jolle on opettu edellä olevat asiat, tarvitsee nyt opetusta riistan haussa. Spanielit ovat luontaisia riistan etsijöitä ja oppivat nopeasti peittämään hakualansa systemaattisesti vain pienellä ohjaajan avustuksella. Käytä erityistä käskyä hakuun esim. Etsi! On tärkeää, että spanieli hakee aseen kantaman sisällä. Kun se on noin 15 metrin päässä, kutsu sitä ja heilauta kättä toiseen suuntaan saadaksesi sen hakemaan toiseltakin puolelta. Kävele rauhallisesti ja hitaasti eteen päin ja pidä koiran liikkeessä. Tässä vaiheessa kannattaa itsekin kävellä siksakia. Pentua voidaan käskeä istumaan pillillä (yksi lyhyt vihellys), kun se lähestyy kantaman ulkorajaa toisella puolella. Sen jälkee heilautetaan kättä toiselle puolelle. Näin saadaan se muuttamaan suuntaa. Jos pentu karkaa liian kauaksi, vihellä se takaisin normallilla Tänne!-vihellyksellä ja peräänny itse.

Ihanteellinen paikka tällaisille lyhyille hakuharjoituksille on pieni niitty, jossa on karkeaa ruohikkoa tai kevätviljaa. Sen tulisi olla sellainen paikka, missä pennun voi nähdä vaikeuksitta. Siellä tulisi olla myös tarpeeksi matalaa pusikkoa kiinnostuksen herättämiseksi. Luonnollisesti on etu, jos siellä on riistan hajuja. Toivattavaa kuitenkin olisi, ettei riistaa olisi kuitenkaan läsnä. Tavoitteena on kuitenkin pennun saaminen vakaaksi. Vahinkoylösajo voi pilata tulevaisuuden toiveet vakaudesta, joten muutaman oppitunnin jälkeen on aika esitellä pennulle riista. Vie koirasi maastoon, jossa tiedät olevan riistaa. Tässä vaiheessa lienee parasta, että koirasi on liinan päässä, jotta pystys puutumaan tilanteeseen, mikäli koira meinaa lähteä jahtaamaan jänistä tai lintua. Pysäytä koira ylösajoon ja pidä se paikallaan n. minuutin ajan. Ja laita koira uudelleen hakuun. Toista mikäli riistaa taas löytyy. Harjoittele tätä kunnes koira pysähtyy riistatilanteeseen. Mikäli koira on opetettu kunnolla istumaan, niin se tekee sen ilman liinaakin. Kun koira osoittaa ymmärtävänsä idean, vie se maastoon, missä on kaikenlaista riistaa. Laita se hakemaan ja ammu laukauksia sen yli. Älä ammu tappaaksesi ennen kuin olet täysin varma sen reaktioista ja tunnet itsesi varmaksi sen vakaudesta.

Ensimmäinen metsästyskokemus

Sen on parasta tapahtua yksin tai ystävän kanssa, joka ampuu kun sinä ohjaat. Laita pentu hakemaan maastossa ja käske se istumaan kun riista nousee ja ammutaan. Älä lähetä sitä noutamaan, mikäli se osoittaa pienintäkin epävarmuutta. Ensimmäiset noudot metsällä tulee olla kohtuullisen helppoja. Vältä lähettämästä sitä noutamaan lintuja, jotka ovat avoimella paikalla ja koiran löydettävissä pelkän näköaistin avulla. Tämä vain lisää epävarmuutta. Älä lähetä sitä linnun perään, jossa on mitään elonmerkkejä, ennen kuin se noutaa varmasti kuolleet. Tarkkaile aina ja vihellä se takaisin, kun pää kumartuu nostamaan saaliin. Pidä koira pudotettuna puoli minuuttia tai kauemmin jokaisen laukauksen jälkeen ja lähetä se sitten merkillä noutoon.

Kun kokemus karttuu kuolleiden lintujen ja kanien osalta, koira voidaan lähettää noutamaan haavoittuneet ja juoksijat. Vältä lähetämästä koiraa niiden perään, kun ne ovat näkyvissä. Älä pety varhaisiin epäonnistumisiin tai kovasuisuuden merkkeihin. Juoksijoiden noutaminen kehittyy kokemuksen karttuessa ja monet nuoret koirat riepottelevat ensimmäsiä lintujaan ja kanejaan. Tee kuitenkin kaikkesi saadaksesi koirasi takaisin luoksesi, kun se kumartuu poimimaan saliin ylös. Vihellä se luoksesi ja juokse tarvittessa pois päin. Siksi sinun tulisi aina seurata koiraasi, kun se noutaa pusikoissa. Älä kuitenkaan mene sen luokse. Yritä nähdä mitä siellä tapahtuu ja vihellä se luoksesi palaten itse lähtöpaikkaasi. Älä anna koiran hakea kaikkia ampumiasi lintuja tai kaneja. Valitse vain ne, jotka vaativat nenän käyttöä ja tiheikössä etsimistä. Nouda itse helpot saaliit koirasi itse odottaessa istuen.
Koirasi on nyt jo melkein koulutettu ja se vaatii vain enemmän kokemusta. Jos sinulla on oikea koira ja opetat sitä oikealla tavalla, niin harjoittelu on helppoa. Tosin pieniä asioita nousee varmasti esille huolimattomuudesta johtuen.

Ehdotuksia ja neuvoja

1.Valitse pentu sellaisista vahemmista, jotka ovat metsästyskäytössä ja/tai joiden suvuissa on metsästyskokeissa käyneitä.

2.Aloita nimen opetuksella ja pienellä damilla niin aikaisin kuin on mahdollista.

3.Vältä tiukkuutta, kunnes olet varma, että koirasi kestää sen. Yritä ajatella kuin koira ja kun asiat menevät pieleen, koeta nähdä tilanne koiran näkökulmasta. Korjaa tilanne heti. Rangaistusta tulisi käyttää vain silloin kuin se on todella tarpeellista. Sen tulee tapahtua juuri siinä paikassa, missä koira teki väärin tai juuri kun rike on tapahtumassa.

4.Muista, että vaikka harjoituksia voi varioida, ne tulee tehdä oikeassa järjestyksessä ja uutta ei saa aloittaa, ennen kuin koira hallitsee täysin edellisen. Älä tee sitä virhettä, että kiirehdit pentua päästäksesi kiinnostavampiin asioihin.

5.Pysy alkuopetuksessa ja tottelevaisuusopetuksessa, kunnes sinulla todella on tottelevainen ja varma koira. Pidä harjoitukset lyhyinä, mutta säännöllisinä.

6.Rohkaise alusta asti nenän käyttöä ja itseluottamusta tiheässä maastossa ja vedessä. Tee siirtyminen damista oikeaan riistaan mahdollisimman vaiheittain.

7.Kun rupeat ampumaan, niin ajattele mieluummin koiraasi, kun ampumistasi. Muuten heität paljon aikaa hukkaan. Kun ase laukeaa ja saalis putoaa, ajattele ensin koiraa ja ole valmiina estämään sen ryntääminen tai jahtaaminen. Sano istu ja vihellä pilliin varmuuden vuoksi.

8.Odota aina pahinta, silloin mikään ei voi mennä pieleen.
9.Valitse käskysanat ja vihellykset ja pitäydy niissä. Käytä aina tiettyä merkkiä tiettyyn asiaan. Käytä selkeitä käsimerkkejä.

10.Harjoita pentuasi muiden koirien ja houkutusten ulottumattomissa. Jos pentu alkaa vaikuttamaan pitkästyneeltä tai rauhattomalta, lopeta harjoittelu ja anna sen levätä muutamia tunteja. Pitkästynyt pentu ei opi.

11.Ole kärsivällinen, mutta tiukka ja yritä kääntää jokainen harjoitus voitoksesi. Älä anna pennun kääntää sitä omaksi edukseen. Sen täytyy palata kotiin tuntien, että sinä olet pomo, eikä niin, että se on voittanut tahtojen taistelun.

12.Hanki kunnon harjoitteluvälineet: pilli (esim. Acmen herneetön spanielipilli (no. 210 1/2 ), talutin (esim. noutajatalutin), pentudami, tennispalloja, 3 kpl isompaa damia (n. 500 grammasia), starttipistooli. Kokemuksen karttuessa voi sitten hankkia lisää erilaisia välineitä.

Jos suunnittelet kilpailemista metsästyskokeissa, niin nämä harjoitukset pitää viedä läpi vielä huolellisemmin jos mahdollista. On paljon kisoja, joihin voit osallistua koirasi kanssa. Cockerpanieli pärjää hienosti siinä kuin muutkin noutavat spanielit. Spanielisi tulisi olla hiljainen. Äänekäs haku ei ole toivottavaa metsästyskokeissa. Huomaat varmasti, että metsästyskokeet ovat oikein mukavia ja sosiaalisia tapahtumia. Sekä sinä, että koirasi varmasti hyödytte niiden katsomisesta ja kilpailemisesta. Koeporukka on oikein ystävällistä ja halukasta auttamaan tulokkaita harrastuksessa. Lisäksi tämä auttaa cockerspanieleita rotuna, kun ne koulutetaan ja niillä osallistutaan kokeisiin. Ne ovat kuitenkin metsästyskoiria ja ansaitsevat tulla käytetyiksi sellaisina.

Kiitos P.R.A Moxonille, Kieth Erlandsonille, Mike Smithille, Andrew Robinsonille, Maria Müllersdorfille, Paul Andersonille, Tuomo Kotasaarelle, Arto Kurviselle, Juha Tuomaselle ja Pekka Korpelaiselle. Heidän kirjoituksiinsa ja ohjeisiinsa nojautuen olen kirjoittanut tämä artikkelin.

Ulla Ritamäki

Enter supporting content here