Motiivinani tähän artikkeliin on oma kasvava kiinnostus tämän minulle niin tärkeän koirarodun alkuperään ja käyttötarkoitukseen. Lisäksi tuoreena käyttölinjaisen cockerin omistajana halusin ottaa selvää linjojen eroista ja yhtäläisyyksistä.

Jokainen, joka rotua hiukankin tuntee tietää, että cockeri on, tai ainakin tulisi olla, ennen kaikkea metsästyskoira. Spanielit ovat olleet jo muinaisuudessa metsämiehen apuna (jo antiikin veistoksista löytyy spanielin tyyppisiä koiria). Ennen ruutiaseiden tuloa metsästykseen (musketti 1600-luvulla), spanielia käytettiin haukka- ja verkkometsästykseen ylösajavana koirana. Käytännössä se siis ajoi linnun lentoon ja haukka sitten nappasi linnun lennosta, tuoden sen metsästäjälle. Tai vaihtoehtoisesti metsästäjät pyydystivät linnun verkkoonsa. Varsinainen spanielien kultakausi alkoi, kun aseet kehittyivät niin, ettei lataamiseen enää mennyt ikuisuutta.

Varsinainen roduiksi kehittyminen tapahtui pikkuhiljaa Brittein saarilla. Omaksi rodukseen cockerspanieli tunnustettiin 1901 Englannin kennelklubin toimesta. Tosin nimitystä oli käytetty jo ainakin 100 vuotta aikaisemmin. Tuolloin samassa pentueessa saattoi olla cockereita, fieldejä, springereitä ja sussexeja. Koirat rekisteröitiin koon mukaan. Alle 25 naulaa (n.11 kg) painaneet olivat cockereita ja muut sitten värin ja koon mukaan milloin mitäkin. Rodun kantakirjakin oli avoimena pitkälle 1900-luvulle, joten ei ollut lainkaan harvinaista, että esim. pentueen isä oli cockeri ja emä springeri. Samoin rekisteröimättömistä vanhemmista olevat otettiin kantakirjaan ainakin vielä 1930-luvulla.

1800-luvun lopusta vielä voidaan sanoa, että rotu ei ollut jakautunut show- ja käyttölinjoihin. Kasvattajien motiivina olivat hyvän metsäkoiran kasvattaminen ja jos se pärjäsi näyttelyssä, niin se oli lisäsuolaa. Tultaessa 1900-luvulle, niin vasta Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voidaan puhua show- ja working-linjojen asteittaisesta eroamisesta. Ja tänä päivänä voidaan sanoa, että rotumme sisällä on oikeastaan kolme eri linjaa, jotka eroavat toisistaan jonkin verran niin luonteeltaan, ulkomuodoltaan että käyttöominaisuuksiltaankin. Linjat ovat yksiväriset show-linjaiset, kirjavat show-linjaiset ja working-linjaiset (joiden kasvatuksessa värillä ei juurikaan ole merkitystä).

Ensimmäiset Field Trialit (metsästyskokeet) pidettiin Sporting Spaniel Clubin toimesta Sutton Scarsdalessa, Derbyshiressä vuonna 1899. Sen voitti koira nimeltään Stylish Pride, joka oli rekisteröity cockeriksi. Kokeissa oli mukana myöskin fieldejä ja clumbereita. Osallistuminen edellytti rekisteröitymistä, joten tuolloin rekisteriin ilmaantui huomattava määrä koiria tuntemattomista sukujuurista.

Vuonna 1904 cockereille perustettiin oma luokka ja ensimmäiseen kilpailuun osallistui erittäin kiinnostava koira, nimittäin Schwab Powder (musta narttu), josta tuli myöhemmin herra de Courcy Peelen omistamana Ch Jetsam Bowdler. Se sijoittui toiseksi kuudesta cockerista. Kyseinen koira on kaikkien nykypäivän cockereiden takana.

Vuonna 1906 tuli koirasta nimeltään Walhampton Judy (ent Fielding Judy i. Rufus Bowdler e. Jum Jum) rodun ensimmäinen FTCH (KVA suomeksi). Judy osallistui myös näyttelyihin. Judylla oli useampi pentue, joista kaikkiaan 10 koiraa saavutti FTCH -tittelin. Kiinnostavin isistä oli kiistatta Ch Rivington Gunner (i. Doony Swell e. Rivington Ruth), joka jätti upeaa jälkeä niin käyttö- kuin näyttöpuolella, voittaen itse CC.itä (challenge cetrificate) näyttelyistä ja useita field trialeita. Kyseinen koira oli erittäin tärkeä rodun kehitykselle.

Rivington kennel on yksi merkittävimmistä kennelistä kautta cockerihistorian. Herra C.A Phillips kasvatti lukuisia hyvä koiria, jotka pärjäsivät sekä näyttelyissä, että kokeissa (hänellä oli myös clumbereita ja sprinkkuja). Yli puolen vuosisadan ajan hän oli todellinen vaikuttaja cockerimaailmassa niin kasvattajana, näytteilleasettajana, tuomarina, neuvonantajana, kerhontoimitsijana kuin kirjoittajanakin. Jokaisen meidän cockerin sukutaulussa esiintyy Rivingtoneja, tarpeeksi monta polvea taaksepäin mentäessä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän keskittyi enimmäkseen field trialeihin ja käyttökoirien kasvattamiseen. Mainitsemisen arvoisia kasvatteja: R. Riband, R. Boy, R. Rustic, R. Rap, R. Runic, R. Robena (CC-voittaja ja voitokas kokeissa) ja Ch R Rogue.

Kiinnostava oli R. Robenan isä, Bentham Ben (i.Ch Doony Swell e. Colwyn Colonist (springeri)), joka menestyi sekä näyttely-, että koepuolella. Se oli koira, jota käytettiin laajalti jalostukseen ja joka löytyy varmasti jokaisen meidän koiramme takaa. Se teki uraansa 1910-luvulla.

Myös Mr de Courcy Peelen Bowdler-cockerit olivat tunnettuja, niin näyttely- kuin koepuolellakin, hyvästä tyypistään, luonteistaan ja käyttöominaisuuksistaan. Näihin koiriin perustivat monet tuon ajan tuoreet kasvattajat kennelinsä.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös Walhampton -cockerit ja Rocklyn kennelin koirat, samoin kuin Fairholmet, ennen kaikkea Fairholme Rally. Tämä oli erittäin voittoisa koira, jolla oli pitkä ura field trialeissa (1913-1021) Se ei juurikaan esiintynyt näyttelyissä, mutta käyttökoirana ja jalostusuroksena se oli erityisen lahjakas.

Sodan jälkeen ensimmäinen field trial pidettiin vuonna 1920. Sen voitti Rivington Gunnerin lapsenlapsi Westgrove Dandy (tricolor). Toiseksi tuli Fairholme Rally. Ensimmäinen valio sodan jälkeen oli uros nimeltään Rivington Dazzle (black, white and ticked), jonka suvussa oli hyvin näyttelyissä pärjänneitä koiria. Dazzle oli erittäin voitokas ja erittäin dominantti periyttäjä, suurin osa seuraavan kahden vuosikymmenen FTCH:ista voidaan johtaa siihen. Herra Phillipsillä oli monia muitakin kilpailevia koiria vuosina 1920-1939.

Tässä on myös syytä mainita Herra H.S. Lloyd ja hänen of Ware-kennelinsä. Lloydia voidaan perustellusti kutsua kaikkien aikojen cockerikasvattajaksi. Hänen suurimmat meriittinsä lienevät näyttelypuolella. Ei kuitenkaan voida ohittaa sitä, että hänellä oli lukuisia koiria, jotka koulutettiin ja niiden kanssa kilpailtiin field trialeissa. Esimerkkinä mainittakoon FTCH Tornado of Ware (liver roan), joka oli CH Invander of Waresta ja Torment of Waresta (myös ansioitunut kilpailija). Muita olivat FTCH Tiptoe of Ware, FTCH Raceaway of Ware, FTCH Race-on of Ware . CH Benet of Waren voidaan sanoa olevan enemmän show-linjainen, mutta tästä huolimatta se voitti Certificate of Meritin field trialeissa vuonna 1935.

Rivingtonin jälkeen merkittävin kenneli field trial-puolella oli Fewsin kenneli (om. Dr W.J. Dawson). Heidän ensimmäinen FTCH oli Danseuse of Fews, joka voitti paljon. Tämän tytär FTCH Jazz of Fews oli isän (Falconers Cinder) puolelta show-linjaa. Dawson hankki myös of Ware-linjaisia koiria (esim Gift of Ware). Fewsit ovat olleet vaikuttamassa modernin working-cockerin syntyyn.

Muita maailmansotien välissä vaikuttaneita kenneleitä: Silverlands, Druidaig, Poddle, Markover, O'Matherne, Heydown, Sobenhall ja Yoredales.

Toisen maailmansodan aikana niin näyttelyt kuin field trialit olivat pysähdyksissä. Ensimmäinen koe pidettiin vuonna 1946. Sen voitti Derwood Piddy. Toinen oli Breckonhill Besom of Mansergh ja kolmas Yoredale Gift. Kiinnostavaa on, että CM:n (Certificate of Merit) saanut koira oli Bobo of Fairmount. Se isoisä oli Sixshot Black Swan (joka löytyy ainakin kaikkien yksiväristen cockereiden takaa). Kisassa oli tuolloin mukana toinen show-verinen koira, jossa oli ainakin Broomleafia.

Vielä tuohon aikaan oli paljon sellaisia koiria kilpailemassa, joiden voitiin sanoa olevan show-linjaisia. Linjoista mainittakoon esim. Falconers, Treetops ja Blyfeet.

Ensimmäinen sodan jälkeinen FTCH oli Glennwton Julius. Myöskin Rivington-koirat jatkoivat menestystään aina vuoteen 1949, jolloin Mr Phillips kuoli. Sodan jälkeen merkittävimpiä kenneleitä oli (ja on) Mansergh Roslin Williamsin johdolla. Lash of Mansergh oli toinen FTCH ja se myös voitti vuonna 1949 cockerimestaruuden. Roslin Williamsin kuoltua hänen poikansa otti ohjat käsiinsä (hän taas kuoli aivan hiljattain). Mansergh-kennel on yksi harvoista kenneleistä, jotka ovat vielä viime aikoina yhdistäneet show-linjaisia cockereita omiinsa (Falconers Envy of Ware 1974 ja Coltrim Sierra Nevada 1991). Tämä siksi, että elinvoima säilyisi ja geenipohja olisi tarpeeksi laaja.

Kaikkien aikojen voitokkain kenneli oli Elan Lt. Condr. E.A Collardin "Pinky" johdolla (kuollut 2003). Hänellä oli enemmän valioita kuin kenelläkään muulla ja kaikki ne olivat kotikutoisia, eivät ostettuja. Myös Elan-koirilla oli taustallaan of Ware-cockereita, mm Silver Flare of Ware. Valioita on niin paljon, että ei tee oikeutta muille, jos yhden tai kaksi mainitsee. Joka tapauksessa sellaisen määrän tuottaminen vaatii uskomatonta taitoa ja valtavan määrän työtä. Muut kasvattajat saivat myös valtavan hyödyn hankkiessaan häneltä koiria ja käyttäessään hänen koiriaan jalostuksessaan. Muita kenneleitä: Jordieland, Glennewood, Exton ja Meadowcourt.

1960-luvulla oli useita hyviä koiria ja mainitsemisen arvoinen oli erityisesti mr W.C Sloanin kasvattama Speckle of Ardoon. Specklen äiti oli Colleen of Elan (kahdesta FTCH:sta) ja isä taas täysin näyttelylinjainen Fireragh Silver Starlight, jonka isä oli Sixshot Otto the Owl (löytynee suurimman osan yksiväristen cockereiden takaa). Speckle oli upea koira. Se on ainoa cockeri, joka on voittanut kolmena vuotena peräkkäin cockerimestaruuden (1972-74). Sen voi löytää kaikkien nykyisten englantilaissukuisten working-cockereiden takaa.

Specklen lapsenlapsi FTCH Gwibernant Snake (musta narttu) oli omana aikanaan erinomainen koira. Se tuli nopeasti valioksi ja periytti erinomaisia ominaisuuksia. Peräti 7 kpl tämän nartun pennuista saavuttivat FTCH-arvon. Näistä mainittakoon erityisesti Wernffrwd Dai Bach, W. Ci Twi (cockerimerstari 1989) ja W. Bunterson. Muita 1980-luvulla tärkeitä koiria Englannissa: Jordieland Smut, Jade of Livermere ja Zelda of Cadboll.

Viimeaikojen vaikuttavimmat kennelit ovat olleet Wernffrwd, Nancarrow, Maesydderwen, Parkbreck, Anahar ja Gwibernant. Koirista mainittakoon mm. FTCH Black Mamba, FTCH Maesydderwen Kestrel, FTCH Kigaro Minnie (cockerimestari 1997)ja Nanacarrow Carousel (toinen mestari). Vuoden 2002 cockerimestari on FTCH Larford Elma (musta narttu), vuoden 2003 on Chyknell Megan (vain 1 ½ vuotta vanhana, maksanvärinen narttu) ja vuoden 2004 FTCH Chyknell Golden Star (punainen uros).

.

Jos ajatellaan linjojen eriytymistä, niin eräs suuri tapahtuma oli vuonna 1958, jolloin Englannissa lanseerattiin näyttelyvalion arvo. Enää ei siis valioksi tulemiseen tarvittu käyttötulosta. Tämä oli seurausta siitä, että yhä enemmän oltiin kiinnostuneita vain ulkomuodollisista seikoista. Tällä oli tietysti tiukka vastustus niiden joukossa, joiden mielestä cockerit tulisi säilyttää käyttökoirarotuna. Itse asiassa kun kerhoilta kysyttiin mielipidettä, niin 35 vastusti uudistusta, 9 halusi jonkin tittelin kun oli saavuttanut tarpeeksi CC:tä, 7 esitti silloisen working-testin hylkäämistä ja 4 halusi FTCH-, SHCH- ja CH-tittelit. Vaikka siis ylivoimainen enemmistö vastusti, niin englannin kennelklubi päätti kuitenkin lanseerata SHCH-tittelin (show champion). Tällä oli dramaattinen vaikutus britannialaisten metsästyskoirarotujen (niin cockerin kuin vaikkapa labradorinnoutajan) ulkonäköön, temperamenttiin, kokoon, turkkiin, terveyteen ja luonteeseen. Onko se ollut aina niin positiivista?

Working-cockerin ulkonäkö eroaa show-linjaisesta cockerista. Se on itse asiassa melko samanlainen kuin 100 vuotta sitten. Sillä on vähemmän karvaa, korvat ovat usein hivenen korkeammalle kiinnittyneet ja kuono on usein kapeampi ja kaulanahkaa on huomattavasti vähemmän. Ruumiinrakenne on ketterämpi (olen itse nähnyt niiden nopeuden ja kyvyn hypätä hyvin korkealle). Niillä on usein pidempi selkä. Niiden sekä etu- että takaosat ovat hyvin kulmautuneita ja voimakkaita ja liikkeet ovat vauhdikkaita. Niitä ei myöskään juurikaan trimmata, mutta toki niitä voi siistiä rodunomaisesti. Ne ovat näyttelykoiriksi sopimattomia, mutta ovat upeita harrastus- ja kotikoiria. Tarvitsevat kuitenkin Suomessa nk. metsämiehensertin eli hyvän näyttelystä tullakseen käyttövalioksi.

Niiden jalostuksen pääideana on käyttöominaisuudet. Niillä tulee olla hyvä haku ja ylösajokyky. Niiden tulee olla noutohaluisia, nopeaoppisia ja kestäviä ja ketteriä. Ennen kaikkea niiden tulee olla hyväluontoisia ja miellyttämisenhaluisia. Niiden kasvattajat haluavat niiden olevan tyylikkäitä, mutta ei niin kuin näyttelykoirien.

Käydessämme huhtikuussa 2004 hakemassa Taraa, omaa working-cockeriamme, minut vakuutti täysin tämän meidän pentumme isä, Mankenbrock Sprit, "Arry". En ole eläessäni nähnyt niin rumaa cockeria, mutta se luonne! Antaisin paljon saadakseni itse samanlaisella luonteella varustetun koiran (no, 8000 SEK tuli maksettua siitä toiveesta). Sen miellyttämisenhalu, toimintatarmo ja ihmisrakkaus olivat hurmaavia. Taran (tai Tarkku, miten sen nyt haluaa) äiti, Nancarrow Cinamon, "Java" taas miellytti omaa silmääni aikalaillakin ja nautin itse sen silmistä pilkistävästä älystä ja huumorintajusta: osaa kuulemma olla oikein cockerimaisen aikaansaava ja itsenäinen. Olen useammasta lähteestä kuullut ja lukenut, että working-linjaisilla ei luonneongelmia tunneta. Englantilaisissa field trialeissa koira poistetaan välittömästi kokeista, jos se osoittaa minkäänlaista aggressiivisuutta ihmistä tai muita koiria kohtaan. Tätä kautta ne koirat karsiutuvat pois jalostuksesta. Englantilaisilla on nimittäin tapana käyttää jalostukseen FTCH:ta tai field trial winnereitä. Olisiko näissä kenties vastaus meidän rukouksiimme?

Itse olen paljon miettinyt sitä, että mikä on oikea cockeri? Onko se Best in Show-voittaja, hyvä metsästyskoira vai voisiko se olla molempia? Minusta on tärkeää kiinnittää huomiota käyttöominaisuuksiin ulkonäön kasvattamisen rinnalla. Minä en ainakaan halua, että 50 vuoden päästä cockerit ovat kuin cavaljeereja, ihan kivoja, mutta ei sen enempää. Pelkkiä seurakoirarotuja on jo mielestäni riittävästi. Kyllä cockerin tulee olla monipuolinen harrastuskoira ja siihen tarvittavia ominaisuuksia tulisi vaalia. Nimittäin käyttöominaisuuksilla on tapana kadota, jos niihin ei kiinnitetä huomiota ja samalla katoavat myös cockerin harrastuskoiran ominaisuudet. Se olisi erittäin ikävää.

Onneksi on olemassa edelleen myöskin ns. dual purpose-cockereita tietoisesti kasvattavia kenneleitä. (Mainittakoon, että itseäni en laske kasvattajaksi, sillä eihän minulla ole kuin yksi kasvatettu pentue. En myöskään käsittele tässä suomalaisia kasvattajia.) Tällä tarkoitan sellaisia kasvattajia, jotka osallistuvat koiriensa kanssa näyttelyiden ohessa myös kokeisiin ja treenaavat koiriansa riistalle. Tällä hetkellä esim. Ranskassa on useita kaksoisvaliota ja meitä lähin kaksoisvalio taitaa olla Tanskassa: Dan L's Return My Tan (i. Dan-L's Let's Talk About Sex e. Northworth Or Return). Ruotsissa taas on useampi kasvattaja, jolla on vastaavia tavoitteita mm. Woodmore, Dualdigni ja Skvattarm (myös working-linjaisia). Samoin Kennel Merylillä on ollut näyttelylinjaisia koiria kokeissa, mutta he keskittyvät kuitenkin enemmän käyttölinjaisten kilpailuttamiseen. Koirista mainittakoon Paisley's Elmore James (i. Nuch Bright Morning´s Rain Man e. Bright Morning´s Treasure), yksi harvoista ruotsalaisista kansainvälisistä valioista. Toinen mainitsemisen arvoinen on edellisen poika Springcocks Jester James (e.Springcock´s Call Me Brilliant). Molemmat omistaa Eva Skog, joka on myös tuonnut Ranskasta KVA-koirien jälkeläisiä. Jännittävää nähdä, miten ne alkavat pärjätä kokeissa, kun vaan aikuistuvat. Samoin maininnan arvoinen on Maud Norströmin blueroan-uros Dualdigni's Dignity (i SUCH Tomboys Mister Mc Cloud e.S VCH SUCH Dualdigni's Bring-Me-Luck). joka on sekä muotovalio, että jälkivalio ja ansainnut myös EKL1 eli VOI1 metsästyskokesta. Sillä on erittäin suuret mahdollisuudet saavuttaa kolmoisvalion arvo. Eli käyttöominaisuudet ovat vielä kaivettavissa esiin, mikäli niin haluaa.

Onneksi meillä on niin laaja rotu, että jokaiselle löytyy jotain. Eri linjat eivät suinkaan kilpaile keskenään, vaan täydentävät toisiaan. Kenties niillä on myös jotain annettavaa toisilleen.

Ulla Ritamäki

Koska tekijänoikeudet rajoittavat kuvamateriaalin käyttöä, niin suosittelen kaikkia tilaamaan vaikkapa Amazonista Peggy Graysonin A History of The Cocker Spaniel-kirjan. Siinä on erittäin paljon kuvia ja paljon arvokasta tietoa.