Cockerspanieli metsästyskoirana

Artikkelin kirjoittaja on englantilainen lintukoiraspesialisti P.R.A Moxon. Hän on menestyksellä kouluttanut kaikenlaisia lintukoiria unkarinvizsloista noutajien kautta spanieleihin. Hän on omistanut itse englanninspringerspanieleita. Olen suomentanut artikkelin vapaasti. Artikkeli paikoin hieman poikkeaa Suomen olosuhteista, mutta olen kuitenkin halunnut säilyttää sen mahdollisimman alkuperäisenä. Toivon, että se auttaa ja antaa innostusta kaikilla cockereista kiinnostuneille ja kannustusta niille, jotka ovat kiinnostuneita rodun alkuperäsestä käytöstä.

Ulla Ritamäki

Cockerspanielin kouluttaminen metsästykseen ei eroa muiden spanielien koulutuksesta.  Cockerspanieli on taipuvainen olemaan individualisti ja vaatii enemmän lujuutta ja tahdikkuutta kuin muut spanielit. Oikein koulutettu cockeri käyttölinjoista on eräs käyttökelpoisimmista koirista, joka metsästäjällä voi olla. Se on innokas ja peloton sekä maastossa että vedessä. Sillä on hyvä nenä sekä karvaiselle että höyhenriistalle. Noutaminen vaihtelee koirasta koiraan, mutta eräät parhaiten noutavat koirat, jotka olen nähnyt, ovat olleet cockereita. Kokemuksella nämä pienet koirat selviytyvät riistasta kuin riistasta sisältäen fasaanikukot ja jopa jänikset.

Tärkeintä metsästyskoiran koulutuksessa on tottelevaisuus. Tottelematon koira on kouluttamaton, huolimatta siitä, kuinka upea riistanlöytäjä se onkaan. Villi ja kuriton metsästyskoira (mitä rotua tahansa) on enemmänkin riesa kuin siunaus. Se pilaa koko urheilun kaikilta mukanaolijoilta ajamalla riistaa ylös aseenkantaman ulkopuolella. Villit koirat ehkä kehittävät hyvän nenän ja löytävät paljon riistaa, mutta useammin ne enemmänkin pilaavat kuin auttavat. Tämä on erityisesti totta villeissä spanieleissa.

Cockerit ovat usein voimakastahtoisia ja siksi tarvitsevat erityistä huomiota alkuopetuksessa ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Kouluttajan tulee olla luja, mutta lempeä ja erittäin kärsivällinen. Vanha englantilainen sanonta naisesta, spanielista ja pähkinäpuusta kuuluu näin: Mitä enemmän piekset niitä, sitä parempia ne ovat. En tiedä naisista ja pähkinäpuista, mutta cockerspanielin osalta sitä parempi, mitä vähemmän rangaistuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että rangaistukset tulee kokonaan heittää romukoppaan. Haluan kuitenkin kumota illuusion, joka yhä vallitsee: tiukasti kurittaminen on ainoa tapa kouluttaa cockeria. Rankaiseminen harkitsemattomasti ja näyttämättä, missä virhe on, kehittää kahden tyyppisiä koiria. Aran nöyristelevän raukan, joka on häpeä omistajalleen tai kovan syntisen, joka miellyttää vain itseään ja vastaanottaa hakkaamisen nöyrtymättä. Kukaan ei varmastikaan halua kummankaan tyyppistä koiraa.

Mihin cockeria käytetään metsällä? Yleensä cockeria käytetään hakemaan riistaa aseenkantaman sisällä, ajamaan ylös ja noutamaan ammutun riistan (vain käskystä). Sen tulee pysyä rauhallisena, kun kaniinit lähtevät liikkeelle tai linnut nousevat lentoon. Sen tulee pysähtyä (istua, mennä maahan), sekä kun riista lähtee liikkeelle, että laukauksesta. Spanieleita käytetään paljon myös riistan noutamiseen. Se on haastavaa, koska kyseessä on rotu, jonka luontainen vaisto on olla koko ajan liikkeessä. Olen huomannut, että tietyt yksilöt hyväksyvät helposti ajatuksen odottamisesta istualtaan tai seisoen ylös ajettua riistaa. Osa cockereista ovat liian rauhattomia, innostuvat liikaa, vinkuvat ja jopa haukkuvat lintujen lentäessä yli ja ampumisen alkaessa. Sellaiset koirat ovat riesa koko porukalle ja yleensä päätyvät hihnaan omistajansa vierelle tai joutuvat kokonaan poistetuiksi kentältä.

Varsinainen opetus

Pennulle tulee opettaa sen nimi. On myös hyvä opettaa se tulemaan luokse tietyllä vihellyksellä. Itse käytän kahta lyhyttä vihellystä. Kutsua kannattaa vahvistaa kutsumalla koiraa nimeltä, viheltämällä ja palkitsemalla namilla. Tämä saa aikaan nopean assosiaation nimen, vihellyksen ja jonkin miellyttävän välillä. Mikään ei ole niin miellyttävää pennuille (niin kuin pienille lapsillekin) kuin jokin syötävä. Anna pennun juoksennella ympäriinsä ja kutsu sitä yhtäkkiä nimeltä samalla viheltäen. Kun pentu tulee niin kehu sitä kovasti. Itsepäisissä tapauksissa juokse pennun ohi toistaen pennun nimeä ja vihellystä. Pian sinulla on  pentu, joka tulee luokse kutsuttaessa.

Pieni dami (esim. pieni pallo, vanha hanska tai täytetty kaninnahka) voidaan esitellä pennulle, kun luoksetulo on opittu. Useimmilla cockereilla on luontainen noutamisvaisto. Kun heität damin pienen matkan päähän, niin varmasti nuorinkin pentusi juoksee sen luokse ja ottaa sen suuhunsa. Kun näin tapahtuu, niin kutsu pentu heti luoksesi nimellä ja viheltäen. Kehu sitä, mutta älä kuitenkaan heti nappaa damia pois siltä. Ota se hyvin  varovaisesti ja käytä vain pientä puristusta, jos se vastustaa luovutusta. Jos pentu mieluummin juoksee damin kanssa pois omaan koriinsa tms., siirry sen eteen ja kutsu, vihellä, kehu sitä ja ota sitten dami hellästi pois. Rohkaise pentua tulemaan suoraan luoksesi ja seisomaan edessäsi dami suussa. Jos yrität ottaa sen pois liian nopeasti, pentu saattaa oppia kiertämään ympyrää ympärilläsi, mitä pitää kaikin keinoin välttää. Hyvä, siisti tuominen on elintärkeää hyvin harjoitetulle metsästyskoiralle.

Aluksi pennun voi antaa heti juosta noutamaan heitetty dami.  Jatkossa sen tulisi kuitenkin istua heitettäessä ja noutaa vain, kun käsketään. Tätä ei voi opettaa ennen kuin pentu on oppinut istumaan käskystä. Se onkin seuraava tärkeä askel koulutuksessa. Damiharjoituksia ei tässä vaiheessa saa tehdä liikaa. Niitä tulisi tehdä vain sen verran, että innostus ja halu palata säilyy. Kun pentusi kasvaa isommaksi, sinun tulee muunnella harjoitusta heittelemällä damia piiloon. Nosta vaikeustasoa pikkuhiljaa: korkeaan heinikkoon, kaalien sekaan, risukkoon tms. Näin vahvistat metsästysviettiä, rakkautta pöpeliköihin ja nenän käyttöä.

Pennun ollessa noin puolen vuoden ikäinen, sen pitäsi olla riittävän rohkea kestääkeseen kunnon tottelevaisuuskoulutuksen. On tietysti yksilöllisiä eroja ja siksi ei mitään nopeaa ja varmaa sääntöä iästä ei voi antaa. Rohkeat pennut voivat aloittaa varhaisemmin kuin ujot. Erittäin hermostuneet koirat tulisi jättää rauhaan, kunnes ne ovat 8-9 kk vanhoja. Joka tapauksessa sinun tulisi tehdä kaikkesi valaaksesi itsevarmuutta ja rohkeutta pentuun. Ota se mukaansi minne menetkin. Anna sen tutustua ihmisiin ja asioihin, jotta se tulisi maailmanviisaaksi. Niin ei käy pennulle, jos sitä pidetään harjoituksien välissä tiukasti kennelissä tai muuten eristyksissä. Tietenkään sinun ei pidä mennä toiseenkaan ääripäähän ja antaa kaikkien häärätä pennun kanssa ja kosketella sitä. Terve maalaisjärki tässäkin asiassa on hyvä.

Kun käytät kaniaitausta, niin esittele se koiralle sen olessa hihnassa. Kävelkää ympäriinsä, kunnes löydätte kanin ja anna välittämasti koiralle käsky istua ja paina se alas. Jatka tätä noin 10 minuuttia ja käske pentu istumaan joka kerta, kun kani liikahtaa. Käytä ääntä, pilliä ja hihnaa vahvistaaksesi tottelevaisuutta. Muutaman harjoituskerran jälkeen pentusi alkaa ymmärtämään, mitä siltä vaaditaan. Silloin vaihdetaan hihna liinaan. Jos koira aikoo rynnätä pupun perään, estä se nykäisemällä hihnasta ja komenna se istumaan. Rankaisua ei pidä käyttää, ellei se ole aivan välttämätöntä ja vain siten, että koira tietää mistä sitä rankaistaan. Rankaise aina sillä hetkellä kun rike tapahtuu tai vie pentu täsmälleen siihen paikkaan, missä se teki virheen ja kurita siinä. Älä ikinä, ikinä hakkaa koiraasi, kun se palaa luoksesi, vaan vie se rikkeen tapahtumapaikkaan. Rankaisu kiinnipitämällä ja ravistamalla on tehokkaampaa kuin piiskaaminen. Anna sille sitten aikaa miettiä istuen, mitä tuli tehtyä.

Heti kun pentu on luotettava läheisyydessäsi, anna sen hakea vapaana kaniaitauksessa. Ja istuta se heti käskyllä tai vihellyksellä, jos se meinaa lähteä jahtaamaan. Pidä liina mukana, jos tottelemattomuutta esiintyy. Usein vähän ajan kuluttua koira ei istukaan vaan jää seisomaan ja katsomaan kanin perään. Vaadi silloin istumista. Älä koskaan anna koiran koskea elävään kaniin.

Ota sitten ase mukaan ja ammu ilmaan kun kani lähtee liikkeelle. Näin luot luonnollisen tilanteen, sellaisen millainen se jatkossa on. Jotkut cockerit ovat taipuvaisia seisomaan jäniksiään ja sitä tulee rohkaista. Seiso paikallasi, kun se tapahtuu. Pidä pentua seisomassa niin kauan kuin se on mahdollista. Aja sitten kani itse liikkeelle ja käske koira välittömästi istumaan. Jos annat koiran aina itse ajaa riistan ylös, niin se lopulta lopettaa seisomisen ja aina ajaa välittömästi.

Kun spanieli hakee aitauksessa ja ajaa kanit liikkeelle, niin pistä se metsästämään aivan toiseen suuntaan. Älä koskaan anna sen seurata kania. Mikäli aitaus on tarpeeksi suuri, kävele sen keskelle ja anna pennun syöksähdellä edessäsi aseen kantaman sisällä. Noutajat ja useat spanielit harjoitetaan niin, että ne pannaan noutamaan damia aitauksessa laiduntavien kanejen seassa. Tämä lisää koiran vakautta.

Aina ei yllä oleva harjoittelu ole mahdollista, joten sinun tulee silloin käyttää sellaista peltoa, jossa on sopivasti kaneja. Luonnollisesti kestää kauemmin vakauttaa koira luonnollisessa maastossa, mutta se voidaan tehdä ja on tehtykin. Vakautta ei ole vaikea saavuttaa, mikäli koiran ei ole koskaan annettu metsästää itse eikä jahdata riistaa. Tällä menetelmällä koulutettu koira on opetettu tekemään oikein ennen kuin se on tehnyt väärin, ja koiralta on vaadittu tottelevaisuutta asteittain ja luonnollisesti.

Kun pentu osoittaa ymmärtävänsä kanien idean, vie se maastoon, missä on kaikenlaista riistaa. Laita se hakemaan ja ammu laukauksia sen yli. Älä ammu tappaaksesi ennen kuin olet täysin varma sen reaktioista ja tunnet itsesi varmaksi sen vakaudesta.

Ensimmäinen metsästyskokemus

Sen on parasta tapahtua yksin tai ystävän kanssa, joka ampuu kun sinä ohjaat. Laita pentu hakemaan maastossa ja käske se istumaan kun riista nousee ja ammutaan. Älä koskaan lähetä sitä noutamaan, mikäli se osoittaa pienintäkin epävarmuutta. Ensimmäiset noudot metsällä tulee olla kohtuullisen helppoja. Vältä lähettämästä sitä noutamaan lintuja, jotka ovat avoimella paikalla ja koiran löydettävissä pelkän näköaistin avulla. Tämä vain lisää epävarmuutta. Älä koskaan lähetä sitä linnun perään, jossa on mitään elonmerkkejä, ennen kuin se noutaa varmasti kuolleet. Tarkkaile aina ja vihellä se takaisin, kun pää kumartuu nostamaan saaliin. Pidä koira pudotettuna puoli minuuttia tai kauemmin jokaisen laukauksen jälkeen ja lähetä se sitten merkillä noutoon.

Kun kokemus karttuu kuolleiden lintujen ja kanien osalta, koira voidaan lähettää noutamaan haavoittuneet ja juoksijat  Vältä lähetämästä koiraa niiden perään, kun ne ovat näkyvissä. Älä pety varhaisiin epäonnistumisiin tai kovasuisuuden merkkeihin. Juoksijoiden noutaminen kehittyy kokemuksen karttuessa ja monet nuoret koirat riepottelevat ensimmäsiä lintujaan ja kanejaan. Tee kuitenkin kaikkesi saadaksesi koirasi takaisin luoksesi, kun se kumartuu nostamaan saliin ylös. Vihellä se luoksesi ja juokse tarvittessa pois päin. Siksi sinun tulisi aina seurata pentuasi, kun se noutaa pusikoissa. Älä kuitenkaan mene sen luokse. Yritä nähdä mitä siellä tapahtuu ja vihellä se luoksesi palaten itse lähtöpaikkaasi. Älä anna koiran hakea kaikkia ampumiasi lintuja tai kaneja. Valitse vain ne, jotka vaativat nenän käyttöä ja tiheikössä etsimistä. Nouda itse helpot saaliit koirasi itse odottaessa istuen.

Koirasi on nyt jo melkein koulutettu ja se vaatii vain enemmän kokemusta. Lukijat varmastikin ajattelevat, että olen saanut kaiken kuulostamaan kauniin yksinkertaiselta ja ohittanut mahdolliset ongelmat, joita voi esiintyä. Jos sinulla on oikea koira ja opetat sitä oikealla tavalla, niin harjoittelu on helppoa. Tosin pieniä asioita nousee varmasti esille huolimattomuudesta johtuen. Tilan lyhyydestä johtuen en voi käsitellä asioita niin täydellisesti kuin haluaisin. On helpompaa kirjoittaa kirja aiheesta kuin luku.

Ehdotuksia ja neuvoja

Lopuksi annan neuvoja, jotka auttavat noviisia. Valitse pentu käyttövanhemmista, mieluiten sellaisista, joiden suvuissa on metsästyskokeissa käyneitä. Aloita nimen opetuksella ja pienellä damilla niin aikaisin kuin on mahdollista. Vältä tiukkuutta, kunnes olet varma, että koirasi kestää sen. Yritä ajatella kuin koira ja kun asiat menevät pieleen, koeta nähdä tilanne koiran näkökulmasta. Korjaa tilanne heti. Rangaistusta tulisi käyttää vain silloin kuin se on todella tarpeellista. Sen tulee tapahtua juuri siinä paikassa, missä koira teki väärin tai juuri kun rike on tapahtumassa. Muista, että vaikka harjoituksia voi varioida, ne tulee tehdä oikeassa järjestyksessä ja uutta ei saa aloittaa, ennen kuin koira hallitsee täysin edellisen. Älä tee sitä virhettä, että kiirehdit pentua päästäksesi kiinnostavampiin asioihin. Pysy alkuopetuksessa ja tottelevaisuusopetuksessa, kunnes sinulla todella on tottelevainen ja varma koira. Pidä harjoitukset lyhyinä, mutta säännöllisinä. Rohkaise alusta asti nenän käyttöä ja itseluottamusta tiheässä maastossa ja vedessä. Tee siirtyminen damista oikeaan riistaan mahdollisimman vaiheittain. Kun rupeat ampumaan, niin ajattele mieluummin koiraasi, kun ampumistasi. Muuten heität paljon aikaa hukkaan. Kun ase laukeaa ja saalis putoaa, ajattele ensin koiraa ja ole valmiina estämään sen ryntääminen tai jahtaaminen. Sano istu ja vihellä pilliin varmuuden vuoksi. Odota aina pahinta, silloin mikään ei voi mennä pieleen. Valitse käskysanat ja vihellykset ja pitäydy niissä. Käytä aina tiettyä merkkiä tiettyyn asiaan. Käytä selkeitä käsimerkkejä. Harjoita pentuasi muiden koirien ja houkutusten ulottumattomissa. Jos pentu alkaa vaikuttamaan pitkästyneeltä tai rauhattomalta, lopeta harjoittelu ja anna sen levätä muutamia tunteja. Pitkästynyt pentu ei opi. Ole kärsivällinen, mutta tiukka ja yritä kääntää jokainen harjoitus voitoksesi. Älä anna pennun kääntää sitä omaksi edukseen. Sen täytyy palata kotiin tuntien, että sinä olet pomo, eikä niin, että se on voittanut tahtojen taistelun.

Jos suunnittelet kilpailemista metsästyskokeissa, niin nämä harjoitukset pitää viedä läpi vielä huolellisemmin jos mahdollista. On paljon kisoja, joihin voit osallistua koirasi kanssa. Cockerpanieli pärjää hienosti siinä kuin muutkin noutavat spanielit. Spanielisi tulisi olla hiljainen. Äänekäs haku ei ole toivottavaa metsästyskokeissa. Huomaat varmasti, että metsästyskokeet ovat oikein mukavia ja sosiaalisia tapahtumia. Sekä sinä, että koirasi varmasti hyödytte niiden katsomisesta ja kilpailemisesta.  Koeporukka on oikein ystävällistä ja halukasta auttamaan tulokkaita harrastuksessa. Lisäksi tämä auttaa cockerspanieleita rotuna, kun ne koulutetaan ja niillä osallistutaan kokeisiin. Ne ovat kuitenkin metsästykoiria ja ansaitsevat tulla käytetyiksi sellaisina.

Spanielit ovat metsästäjän joka paikan apuja ja ovat voittamattomia epätasaisessa ja vaikeakulkuisessa maastossa. Erityisesti ne ovat hyviä pusikkoisissa metsissä ja muissa paikoissa, joista linnut ja kanit pitää aja ylös tiheiköstä. Jos harjoitat koirasi oikein, se on todellinen nautinto metsästyksessä. Toivon, että muutamat sanani auttavat saamaan iloisen pienen cockerin sen oikeaan asemaansa eli metsästysspanieliksi.

Niille, jotka haluavat lisää tietoa suosittelen lukemaan kirjani:

Gundogs: Training and Field Trials

Training the Roughshoothers Dog