|
Martin Deeley on amerikkalainen kansainvälisesti tunnustettu metsätyskoiren kouluttaja, kirjoittaja ja kommentaattori. Hän
on erikoistunut spanieleihin ja noutajiin ja hänet tunnetaan Euroopassa ja Amerikassa koirien ja niiden omistajien kouluttamisen
asiantuntijana. Hän on kilpaillut koiriensa kanssa Field Trialeissa sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Hän on muunmuassa
järjestänyt Ian Openshaw:n (jolla on ainakin working cockereita) kanssa metsästyskoulutusta Manner-Euroopassa. Deeley on kirjoittanut
myös kirjoja koiran kouluttamisesta. Olen saanut häneltä luvan kääntää hänen artikkeleitaan suomeksi. www.martindeeley.com
Ulla Ritamäki
Pentunouto
Uskon vahvasti luontaisen noutamisen vahvistamiseen kaikilla koirilla jo hyvin nuoresta. Mikä voisi olla hauskempaa koiralle
ja sen omistajalle, kuin leikkiä noutamista? Kun opettaa koiran nauttimaan noutamisesta, noutamista voi käyttää palkintona
moniin asioihin. Sitä voi käyttää luomaan hyviä tapoja tai korjaamaan huonoja. Itse asiassa se tukee pelejä kuten esimerkiksi
frisbee, TOKO ja flyball.
Aluksi voidaan käyttää mitä esinettä tahansa, kunhan pentu haluaa poimia sen suuhunsa ja kantaa sitä: Solmittu nenäliina
tai riepu, vanhat haisevat sukat (ovat suosittuja), pieni pallo, kumilelu. Pentu oppii turvallisella ja kiinnostavalla lelulla
leikkiessään, että se on kivaa ja miellyttää sinua. Tämä on alku palkitsevalle suhteelle. Jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita
esineiden kantamisesta kuin toiset. Monet omistajat eivät tee mitään rohkaistaakseen koiriaan kantamaan. He eivät halua pennun
poimivan mitään vahingollista suuhunsa ja sen takia eivät rohkaise pentua kantamaan tavaroita suussaan. Minusta on parempi
rohkaista pentua poimimaan ja tuomaan esineet ja luovuttamaan ne mielellään. Mikä sitten on vahingollista, voidaan helposti
ottaa pois. Itse suosin pennun kannustamista siihen, että se tuo tavarat minulle ja antaa ne mielellään. Sukat ovat selvästi
suosituin tavara ja miksi panikoida, jos pennulla on sellainen suussaan. Sehän on vain sukka. Kannusta pentua tulemaan luoksesi.
Ota se hellästi ja hitaasti pois. Anna sukka takaisin pennulle muutamaksi sekunniksi, ennen kuin otat sen taas pois. Tee pennulle
helpoksi tulla aarteineen luoksesi.
Alussa on erittäin todennäköstä, että heittäessäsi "lelun", pentu ei palaakaan luoksesi. Se kuitenkin saattaa
ottaa esineen suuhunsa ja esitellä sitä edes hetken kävelemällä ympäriinsä. Kehu silloin koiraa ja näytä sille miten fiksu
se mielestäsi on. Älä jahtaa sitä. Niin saat aikaiseksi vain ongelmia, joissa pentu pysyttelee kaukana sinusta tai oppii pitämään
sitä hauskana leikkinä.
Pienet vetoleikit voivat kannustaa pentua kantamaan esinettä suussaan. Kannattaa kuitenkin olla varovainen vetoleikkien
kanssa. Koira voi nimittäin oppia kieltäymään irroittamasta silloin kun sinä haluat. Mikäli näin käy, niin purista hellästi
pennun huulia hampaita vasten leuan alta peukalo toisella puolella ja muut sormet toisella puolella. Ota esine vapaalla kädelläsi
ja anna käsky "Irti". Vetoleikissä haluan aina itse aloittaa ne ja myöskin lopettaa ne. Älä koskaan anna pennun
juosta pois "aarre" suussaan. Jos se kuitenkin tekee niin, kannusta pentua palaamaan luoksesi. Pidä sitä sitten
hyvänäsi ja kehu sitä luoksetulosta . Ota sitten esine ja laita se pois.
Jotta saataisiin aikaiseksi hyvä nouto suoraan käteen, niin olen usein huomannut, että paras paikka sen harjoitteluun
on pennun peti. Näin erityisesti silloin, jos se pitää esinettään aarteenaan. Istun usein nuorten pentujen kanssa niiden omalla
pedillä ja leikin noutamisella. Pennut nimittäin tuovat esineen todennäköisimmin sinne kuin minnekään muualle. Käytävä tai
kapea tila talon ja aidan välissä toimii myös. Tällöin pentu ei pääse juoksemaan ohitsesi.
Tässä vaiheessa tulee noutojen olla lyhyitä, korkeintaan parin metrin pituisia. Lisää matkaa vasta, kun pentu on saavuttanut
luottamuksensa sinuun ja omiin kykyihinsä. On hämmästyttävää, että leikkimällä, kannustamalla ja ohjaamalla nuorta koiraa
hyvin varhaisesta iästä, on mahdollista, että pennut näkevät työn niin palkitsevana ja hauskana, ettein nameja juurikaan tarvita.
Tämä palkinto eli noutaminen muodostaa sitten keskipisteen pennun kouluttamisessa. Se auttaa tottelevaisuuskoulutuksessa,
koiran hallitsemisessa ja hyvän katsekontaktin saavuttamisessa.
Varmista, että pentu haluaa tulla luoksesi ja lähellesi. Älä koskaan nappaa lelua tai noutoesinettä pennulta. Kosketa
koiraa, kun se menee ohitsesi ja ohjaa se jalkoihisi tai syliisi. Älä taaskaan ota esinettä, vaan silittele hellästi ja hitaasti
erityisesti rinnasta, leuan alta ja selästä. Kun pentu on tottunut olemaan lähelläsi lelu suussaan, voit ottaa lelun ja kiittää
taas. Ei ole mitään syytä kiirehtiä ottamaan lelua heti kun koira tulee luoksesi. Pysy rauhallisena, kiireettömänä ja ole
hellä ja hiljainen.
Mikäli pentu on haluton noutamaan tai edes kantamaan esinettä suussaan, niin yritä etsiä tilanteita, joissa saataisi olla
mahdollisuuksia. Esimerkiksi pidä puruluuta kädessäsi ja anna pennun pureskella sitä hetken aikaa ja ota se sitten pois ja
anna takaisin. Tämä saattaa antaa varmuutta käsittelyyn ja totuttaa tavaran poisottamiseen ja takaisinantamiseen. Istu pennun
pedissä ja heittele purutikkuja lyhyen matkan päähän. Kannusta pentua tulemaan luoksesi, jotta voisit vielä kerran pitää tikusta
kiinni. Kun pennun itseluottamus kasvaa, niin kiinnitä esim. kankaan pala purutikkuun kiinni ja käytä sitä noutamiseen. Kun
tämä onnistuu, niin kiinnitä riepu esim. muovipulloon tms. Pian pentu tuo sinulle melkein mitä tahansa tai ainakin se on hyvällä
alulla. Saatan usein hieroa sylkeäni esineeseen, jotta hajuni tarttuu niihin. Tällöin niissä on tuttu haju.
Suurin osa pennusta on innokkaita pienten tikkujen ja esineiden kantajia ja ne eivät aina ole meille mieleisiä. Kun pennut
poimivat esineitä suuhunsa, ne hyvin usein lähtevät niiden kanssa karkuun. Tämä on aivan normaalia. Se saattaa olla perittyä
ja tulosta pennun luonnollisesta taipumuksesta ottaa ruuantähteitä ja kantaa ne rauhalliseen paikkaan syötäväksi. Eli saatat
huomata, että vaikka pentu tuleekin luoksesi esineensä kanssa, se saattaa kuitenkin pyöriä esineen päällä tai painaa päätänsä
suojellakseen sitä tai kääntää päätänsä niin, ettet saa esinettä pois siltä. Mikäli pentu pitää esinettä suussaan, älä koskaan
pidä kiirettä luovutuksessa. Odota, että se tuntee olonsa varmaksi ja haluaa tuoda sen sinulle. Kun se tekee sen, niin älä
ota esinettä heti pois. Anna sen pitää sitä samalla, kun kehut sitä. Jos rapsuttelet sitä molemmilla käsillä korvan takaa,
niin se oppii ikään kuin vahingossa hyvän tavan luovuttaa esine. Sinä ohjaat sen käyttäytmistä. Ohjaa esine hellästi pois
sen suusta ja anna käsky "Irti". Muutaman sekunnin kuluttua anna esine takaisin pennulle kannettavaksi (mikäli se
on turvallinen). Esineiden "jakaminen" valaa luottamusta koiraan ja se varmemmin antaa sinun ottaa "omaisuutensa",
jos se tietää, että se palautetaan sille. Arvokkaiden tai henkilökohtaisten esineiden ollessa kyseessä, älä anna paniikin
ottaa valtaa sinusta. Älä jahtaa pentua tai nappaa esinettä sen suusta. Rohkaise pentua tulemaan luoksesi tai kävele rauhallisesti
sen luokse, avaa sen suu ja ota esine siltä ilman sen kummempaa numeroa tai rangaistusta. Älä koskaan rankaise pentua, kun
se kantaa esinettä suussaan!
Nuori pentu tarvitsee aikaa oikeiden toimintatapojen kehittämiseen, joten älä tee numeroa epätäydellisistä noudoista tai
jos se pudottaa esineen tullakseen luoksesi. Jos se pudottaa esineen, kävele esineen luokse ja liikuta sitä jalallasi tai
kädelläsi vähän matkaa tehdäksesi siitä kiinnostavan. Rohkaise pentua vielä kerran "noutamaan" esine ja sitten peruuta
hitaasti takaisin päin. Kannusta pentua tulemaan luoksesi. Joskus polvistuminen tai kyykistyminen saattaa rohkaista pentua.
Olen joskus jopa maannut selälläni tai ollut kontillani rohkaistakseni pentua tulemaan. Mikäli se toimii, tee niin. Huomaa,
että olette vielä leikkikoulussa pennun kanssa, ettekä suinkaan yliopistossa. Pentu tarvitsee aikaa oppiakseen vaatimasi.
Tarkkaile tilanteita, joissa voit ohjata koiraasi tekemään niin, kuin haluat. Käytä aina tilausuus kehua koiraasi hyväksesi.
Tulet yllättymään, miten helposti pentu oppii näistä tilanteista. Menetä hermosi, kohdista liikaa kunnianhimoista painetta
koiraan ja tee sitä pelottavia asioita, niin huomaat, kuinka se oppii nekin ja muistaa ne koko elämänsä.
Kun pentu tulee luoksesi halukkaasti ja pitää kehuista ja käsittelystä voit alkaa tekemään vaativampia harjoituksia pentudamin
tai tennispallon kanssa. Näitä esineitä ei pitäisi jättää ympäriinsä pennun vapaasti nähtäväksi ja leikittäväksi. Niiden tulisi
olla sinun erityisiä "harjoitusleluja", joita käytetään ainoastaan noutamisen harjoitteluun. Anna pennun juosta
heitetyn esineen luokse, jotta siihen juurtuisi innostus asiaan. Kun heität sille lelun, niin sano käsky "nouda!".
Sillä hetkellä kun se painaa päänsä ottaakseen esineen suuhunsa, niin kutsu sitä. Rohkaise sitä palaamaan käyttämällä ääntäsi
ja ruumiinkieltäsi. Esimerkiksi lattialla istuminen ja reisien taputtaminen saattaa toimia. Mikäli pentu tekee oikein, niin
älä toista harjoitusta nähdäksi, että tekeekö se sen uudelleen. Lopeta hyvin tehtyyn työhön. Pentu tietää äänestäsi, käsistäsi,
kasvoistasi ja koko käytöksestäsi, että olet siihen tyytyväinen. Se ei tarvitse uutta noutoa vain sen takia, että se haluaa.
Pidä se "nälkäisenä" oppimaan.
Kehumisen määrän tulee sopia koiran temperamenttiin. Helposti kiihtyvää koiraa tulisi kiittää rauhallisesti ja rauhallisempaa
taas innostuneemmin. Mikäli sinulla on innostunut pentu, joka todella nauttii noutamisesta ja lelun jahtaamisesta, niin aloita
koiran rauhoittaminen ennen noutoa. Laita koira istumaan ja pidä hellästi kiinni ja heitä esine. Pidennä pikkuhiljaa aikaa,
ennen kuin annat pennulle luvan noutaa. Voit esimerkiksi olla polvillasi ja pitää koira jalkojesi välissä. Hellitä pikkuhiljaa
otetta, kunnes koira pysyy paikallaan heitettäessä ilman, että siitä pidetään kiinni. Silloin se odottaa noutokäskyäsi. Koiraa
joka ei ole kävin innostunut, tulisi innostaa antamalla sen lähteä perään mahdollisimman pian. Kun tapa on saatu aikaiseksi,
voidaan ottaa rauhoittaminen ohjelmaan.
Harjoiteltaessa noutamista varhaisella iällä, tulee muistaa, että koira on vasta leikkikoulussa ja täydellinen palautus
ei ole vielä niin tärkeää. Tavoitteen tulee olla se, että pentu tulee luoksesi esine suussaan ja pitää sitä suussaan ja antaa
sinun pelotta koskettaa itseään. Kovin usein kokemattomat kouluttajat yrittävät heti saada koiransa istumaan täydellisesti
palautuksessa. Tällöin saadaan mitä erilaisempia ongelmia. Yritä olla painostamatta pentua. Koita saada se etsimään nenällä
ja silmillä, nostamaan se ylös ja palaamaan luoksesi pitäen esinettä suussaan, kunnes olet valmis ottamaan sen.
Harjoittelun ja työskentlyn ohjaajan kanssa tulisi olla koiran päivän kohokohta. Olen huomannut, että aamu hyvin nukutun
yön jälkeen, on paras harjoittelemisen ajankohta. Mikäli työ ja arki rajoittavat harjoitteluajankohtaa, niin varmista, että
pentu on saanut hyvin levätä (2 tuntia) ennen harjoittelua. Harjoittelutuokioden tulisi olla vain maksimissaan 5-10 minuuttia
nuorelle pennulle ja vanhemmalle 20 min. Kaksi harjoittelutuokiota päivässä on erinomaista.
Kun noutaminen on juurrutettu koiraasi nautinnollisena toimintona, niin mielestäni koira näkee roolisi kumppanuudessanne
leikin kautta. Tätä voidaan sitten käyttää hyväksi muiden toimintojen vahvistamisessa ja myös käytöshäiriöiden muokkaamiseen.
Palkitset koiraa heittämällä esinettä ja antamalla sen noutaa ja ottamalla sen vastaan. On helppo siirtyä yhdestä lelusta
toiseen esim. frisbeeseen tai renkaaseen. Joskus minusta tuntuu, että koirani palkitsevat minua antamalla esineen minulle.
Ne ikään kuin sanovat: "Tässä minulla on hyvä kumppani, jonka kanssa me teemme kaikkea, mistä pidämme." Palkkio
ja nautinto tulee ja menee molempiin suuntiin minun ja koirieni välissä ja se, jos mikä on sitä todellista kumppanuutta.
Martin Deeley on amerikkalainen kansainvälisesti tunnustettu metsätyskoiren kouluttaja, kirjoittaja ja kommentaattori.
Hän on erikoistunut spanieleihin ja noutajiin ja hänet tunnetaan Euroopassa ja Amerikassa koirien ja niiden omistajien kouluttamisen
asiantuntijana. Hän on kilpaillut koiriensa kanssa Field Trialeissa sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Hän on muunmuassa
järjestänyt Ian Openshaw:n (jolla on ainakin working cockereita) kanssa metsästyskoulutusta Manner-Euroopassa. Deeley on kirjoittanut
myös kirjoja koiran kouluttamisesta. Olen saanut häneltä luvan kääntää hänen artikkeleitaan suomeksi. www.martindeeley.com
Ulla Ritamäki
Pentunouto
Uskon vahvasti luontaisen noutamisen vahvistamiseen kaikilla koirilla jo hyvin nuoresta. Mikä voisi olla hauskempaa koiralle
ja sen omistajalle, kuin leikkiä noutamista? Kun opettaa koiran nauttimaan noutamisesta, noutamista voi käyttää palkintona
moniin asioihin. Sitä voi käyttää luomaan hyviä tapoja tai korjaamaan huonoja. Itse asiassa se tukee pelejä kuten esimerkiksi
frisbee, TOKO ja flyball.
Aluksi voidaan käyttää mitä esinettä tahansa, kunhan pentu haluaa poimia sen suuhunsa ja kantaa sitä: Solmittu nenäliina
tai riepu, vanhat haisevat sukat (ovat suosittuja), pieni pallo, kumilelu. Pentu oppii turvallisella ja kiinnostavalla lelulla
leikkiessään, että se on kivaa ja miellyttää sinua. Tämä on alku palkitsevalle suhteelle. Jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita
esineiden kantamisesta kuin toiset. Monet omistajat eivät tee mitään rohkaistaakseen koiriaan kantamaan. He eivät halua pennun
poimivan mitään vahingollista suuhunsa ja sen takia eivät rohkaise pentua kantamaan tavaroita suussaan. Minusta on parempi
rohkaista pentua poimimaan ja tuomaan esineet ja luovuttamaan ne mielellään. Mikä sitten on vahingollista, voidaan helposti
ottaa pois. Itse suosin pennun kannustamista siihen, että se tuo tavarat minulle ja antaa ne mielellään. Sukat ovat selvästi
suosituin tavara ja miksi panikoida, jos pennulla on sellainen suussaan. Sehän on vain sukka. Kannusta pentua tulemaan luoksesi.
Ota se hellästi ja hitaasti pois. Anna sukka takaisin pennulle muutamaksi sekunniksi, ennen kuin otat sen taas pois. Tee pennulle
helpoksi tulla aarteineen luoksesi.
Alussa on erittäin todennäköstä, että heittäessäsi "lelun", pentu ei palaakaan luoksesi. Se kuitenkin saattaa
ottaa esineen suuhunsa ja esitellä sitä edes hetken kävelemällä ympäriinsä. Kehu silloin koiraa ja näytä sille miten fiksu
se mielestäsi on. Älä jahtaa sitä. Niin saat aikaiseksi vain ongelmia, joissa pentu pysyttelee kaukana sinusta tai oppii pitämään
sitä hauskana leikkinä.
Pienet vetoleikit voivat kannustaa pentua kantamaan esinettä suussaan. Kannattaa kuitenkin olla varovainen vetoleikkien
kanssa. Koira voi nimittäin oppia kieltäymään irroittamasta silloin kun sinä haluat. Mikäli näin käy, niin purista hellästi
pennun huulia hampaita vasten leuan alta peukalo toisella puolella ja muut sormet toisella puolella. Ota esine vapaalla kädelläsi
ja anna käsky "Irti". Vetoleikissä haluan aina itse aloittaa ne ja myöskin lopettaa ne. Älä koskaan anna pennun
juosta pois "aarre" suussaan. Jos se kuitenkin tekee niin, kannusta pentua palaamaan luoksesi. Pidä sitä sitten
hyvänäsi ja kehu sitä luoksetulosta . Ota sitten esine ja laita se pois.
Jotta saataisiin aikaiseksi hyvä nouto suoraan käteen, niin olen usein huomannut, että paras paikka sen harjoitteluun
on pennun peti. Näin erityisesti silloin, jos se pitää esinettään aarteenaan. Istun usein nuorten pentujen kanssa niiden omalla
pedillä ja leikin noutamisella. Pennut nimittäin tuovat esineen todennäköisimmin sinne kuin minnekään muualle. Käytävä tai
kapea tila talon ja aidan välissä toimii myös. Tällöin pentu ei pääse juoksemaan ohitsesi.
Tässä vaiheessa tulee noutojen olla lyhyitä, korkeintaan parin metrin pituisia. Lisää matkaa vasta, kun pentu on saavuttanut
luottamuksensa sinuun ja omiin kykyihinsä. On hämmästyttävää, että leikkimällä, kannustamalla ja ohjaamalla nuorta koiraa
hyvin varhaisesta iästä, on mahdollista, että pennut näkevät työn niin palkitsevana ja hauskana, ettein nameja juurikaan tarvita.
Tämä palkinto eli noutaminen muodostaa sitten keskipisteen pennun kouluttamisessa. Se auttaa tottelevaisuuskoulutuksessa,
koiran hallitsemisessa ja hyvän katsekontaktin saavuttamisessa.
Varmista, että pentu haluaa tulla luoksesi ja lähellesi. Älä koskaan nappaa lelua tai noutoesinettä pennulta. Kosketa
koiraa, kun se menee ohitsesi ja ohjaa se jalkoihisi tai syliisi. Älä taaskaan ota esinettä, vaan silittele hellästi ja hitaasti
erityisesti rinnasta, leuan alta ja selästä. Kun pentu on tottunut olemaan lähelläsi lelu suussaan, voit ottaa lelun ja kiittää
taas. Ei ole mitään syytä kiirehtiä ottamaan lelua heti kun koira tulee luoksesi. Pysy rauhallisena, kiireettömänä ja ole
hellä ja hiljainen.
Mikäli pentu on haluton noutamaan tai edes kantamaan esinettä suussaan, niin yritä etsiä tilanteita, joissa saataisi olla
mahdollisuuksia. Esimerkiksi pidä puruluuta kädessäsi ja anna pennun pureskella sitä hetken aikaa ja ota se sitten pois ja
anna takaisin. Tämä saattaa antaa varmuutta käsittelyyn ja totuttaa tavaran poisottamiseen ja takaisinantamiseen. Istu pennun
pedissä ja heittele purutikkuja lyhyen matkan päähän. Kannusta pentua tulemaan luoksesi, jotta voisit vielä kerran pitää tikusta
kiinni. Kun pennun itseluottamus kasvaa, niin kiinnitä esim. kankaan pala purutikkuun kiinni ja käytä sitä noutamiseen. Kun
tämä onnistuu, niin kiinnitä riepu esim. muovipulloon tms. Pian pentu tuo sinulle melkein mitä tahansa tai ainakin se on hyvällä
alulla. Saatan usein hieroa sylkeäni esineeseen, jotta hajuni tarttuu niihin. Tällöin niissä on tuttu haju.
Suurin osa pennusta on innokkaita pienten tikkujen ja esineiden kantajia ja ne eivät aina ole meille mieleisiä. Kun pennut
poimivat esineitä suuhunsa, ne hyvin usein lähtevät niiden kanssa karkuun. Tämä on aivan normaalia. Se saattaa olla perittyä
ja tulosta pennun luonnollisesta taipumuksesta ottaa ruuantähteitä ja kantaa ne rauhalliseen paikkaan syötäväksi. Eli saatat
huomata, että vaikka pentu tuleekin luoksesi esineensä kanssa, se saattaa kuitenkin pyöriä esineen päällä tai painaa päätänsä
suojellakseen sitä tai kääntää päätänsä niin, ettet saa esinettä pois siltä. Mikäli pentu pitää esinettä suussaan, älä koskaan
pidä kiirettä luovutuksessa. Odota, että se tuntee olonsa varmaksi ja haluaa tuoda sen sinulle. Kun se tekee sen, niin älä
ota esinettä heti pois. Anna sen pitää sitä samalla, kun kehut sitä. Jos rapsuttelet sitä molemmilla käsillä korvan takaa,
niin se oppii ikään kuin vahingossa hyvän tavan luovuttaa esine. Sinä ohjaat sen käyttäytmistä. Ohjaa esine hellästi pois
sen suusta ja anna käsky "Irti". Muutaman sekunnin kuluttua anna esine takaisin pennulle kannettavaksi (mikäli se
on turvallinen). Esineiden "jakaminen" valaa luottamusta koiraan ja se varmemmin antaa sinun ottaa "omaisuutensa",
jos se tietää, että se palautetaan sille. Arvokkaiden tai henkilökohtaisten esineiden ollessa kyseessä, älä anna paniikin
ottaa valtaa sinusta. Älä jahtaa pentua tai nappaa esinettä sen suusta. Rohkaise pentua tulemaan luoksesi tai kävele rauhallisesti
sen luokse, avaa sen suu ja ota esine siltä ilman sen kummempaa numeroa tai rangaistusta. Älä koskaan rankaise pentua, kun
se kantaa esinettä suussaan!
Nuori pentu tarvitsee aikaa oikeiden toimintatapojen kehittämiseen, joten älä tee numeroa epätäydellisistä noudoista tai
jos se pudottaa esineen tullakseen luoksesi. Jos se pudottaa esineen, kävele esineen luokse ja liikuta sitä jalallasi tai
kädelläsi vähän matkaa tehdäksesi siitä kiinnostavan. Rohkaise pentua vielä kerran "noutamaan" esine ja sitten peruuta
hitaasti takaisin päin. Kannusta pentua tulemaan luoksesi. Joskus polvistuminen tai kyykistyminen saattaa rohkaista pentua.
Olen joskus jopa maannut selälläni tai ollut kontillani rohkaistakseni pentua tulemaan. Mikäli se toimii, tee niin. Huomaa,
että olette vielä leikkikoulussa pennun kanssa, ettekä suinkaan yliopistossa. Pentu tarvitsee aikaa oppiakseen vaatimasi.
Tarkkaile tilanteita, joissa voit ohjata koiraasi tekemään niin, kuin haluat. Käytä aina tilausuus kehua koiraasi hyväksesi.
Tulet yllättymään, miten helposti pentu oppii näistä tilanteista. Menetä hermosi, kohdista liikaa kunnianhimoista painetta
koiraan ja tee sitä pelottavia asioita, niin huomaat, kuinka se oppii nekin ja muistaa ne koko elämänsä.
Kun pentu tulee luoksesi halukkaasti ja pitää kehuista ja käsittelystä voit alkaa tekemään vaativampia harjoituksia pentudamin
tai tennispallon kanssa. Näitä esineitä ei pitäisi jättää ympäriinsä pennun vapaasti nähtäväksi ja leikittäväksi. Niiden tulisi
olla sinun erityisiä "harjoitusleluja", joita käytetään ainoastaan noutamisen harjoitteluun. Anna pennun juosta
heitetyn esineen luokse, jotta siihen juurtuisi innostus asiaan. Kun heität sille lelun, niin sano käsky "nouda!".
Sillä hetkellä kun se painaa päänsä ottaakseen esineen suuhunsa, niin kutsu sitä. Rohkaise sitä palaamaan käyttämällä ääntäsi
ja ruumiinkieltäsi. Esimerkiksi lattialla istuminen ja reisien taputtaminen saattaa toimia. Mikäli pentu tekee oikein, niin
älä toista harjoitusta nähdäksi, että tekeekö se sen uudelleen. Lopeta hyvin tehtyyn työhön. Pentu tietää äänestäsi, käsistäsi,
kasvoistasi ja koko käytöksestäsi, että olet siihen tyytyväinen. Se ei tarvitse uutta noutoa vain sen takia, että se haluaa.
Pidä se "nälkäisenä" oppimaan.
Kehumisen määrän tulee sopia koiran temperamenttiin. Helposti kiihtyvää koiraa tulisi kiittää rauhallisesti ja rauhallisempaa
taas innostuneemmin. Mikäli sinulla on innostunut pentu, joka todella nauttii noutamisesta ja lelun jahtaamisesta, niin aloita
koiran rauhoittaminen ennen noutoa. Laita koira istumaan ja pidä hellästi kiinni ja heitä esine. Pidennä pikkuhiljaa aikaa,
ennen kuin annat pennulle luvan noutaa. Voit esimerkiksi olla polvillasi ja pitää koira jalkojesi välissä. Hellitä pikkuhiljaa
otetta, kunnes koira pysyy paikallaan heitettäessä ilman, että siitä pidetään kiinni. Silloin se odottaa noutokäskyäsi. Koiraa
joka ei ole kävin innostunut, tulisi innostaa antamalla sen lähteä perään mahdollisimman pian. Kun tapa on saatu aikaiseksi,
voidaan ottaa rauhoittaminen ohjelmaan.
Harjoiteltaessa noutamista varhaisella iällä, tulee muistaa, että koira on vasta leikkikoulussa ja täydellinen palautus
ei ole vielä niin tärkeää. Tavoitteen tulee olla se, että pentu tulee luoksesi esine suussaan ja pitää sitä suussaan ja antaa
sinun pelotta koskettaa itseään. Kovin usein kokemattomat kouluttajat yrittävät heti saada koiransa istumaan täydellisesti
palautuksessa. Tällöin saadaan mitä erilaisempia ongelmia. Yritä olla painostamatta pentua. Koita saada se etsimään nenällä
ja silmillä, nostamaan se ylös ja palaamaan luoksesi pitäen esinettä suussaan, kunnes olet valmis ottamaan sen.
Harjoittelun ja työskentlyn ohjaajan kanssa tulisi olla koiran päivän kohokohta. Olen huomannut, että aamu hyvin nukutun
yön jälkeen, on paras harjoittelemisen ajankohta. Mikäli työ ja arki rajoittavat harjoitteluajankohtaa, niin varmista, että
pentu on saanut hyvin levätä (2 tuntia) ennen harjoittelua. Harjoittelutuokioden tulisi olla vain maksimissaan 5-10 minuuttia
nuorelle pennulle ja vanhemmalle 20 min. Kaksi harjoittelutuokiota päivässä on erinomaista.
Kun noutaminen on juurrutettu koiraasi nautinnollisena toimintona, niin mielestäni koira näkee roolisi kumppanuudessanne
leikin kautta. Tätä voidaan sitten käyttää hyväksi muiden toimintojen vahvistamisessa ja myös käytöshäiriöiden muokkaamiseen.
Palkitset koiraa heittämällä esinettä ja antamalla sen noutaa ja ottamalla sen vastaan. On helppo siirtyä yhdestä lelusta
toiseen esim. frisbeeseen tai renkaaseen. Joskus minusta tuntuu, että koirani palkitsevat minua antamalla esineen minulle.
Ne ikään kuin sanovat: "Tässä minulla on hyvä kumppani, jonka kanssa me teemme kaikkea, mistä pidämme." Palkkio
ja nautinto tulee ja menee molempiin suuntiin minun ja koirieni välissä ja se, jos mikä on sitä todellista kumppanuutta.
|
