|
Taipumuskokeissa mitataan koiran taipuksia rodunomaiseen työskentelyyn, mutta ennen sitä kannattaa kuitenkin valmistautua,
ettei tilanteet tule koiralle täysin uusina.
Oikeastaan taippareihin valmistautuminen alkaa kun pentu tulee uuteen kotiin. Kun se on kotiutunut, sen elinympäristön
rajoja aletaan laajentamaan. Annataan sen tutkia rauhassa pihaa ja sen ympäristöä. Myöhemmin sen kanssa mennään metsään tekemään
tuttavutta kaikkia ihanien hajujen kanssa. Sitä kannattaa kannustaa tutkimaan pusikoita, ojien pohjia ja puiden alustoja,
jotta erilaiset maastot ja kasvillisuus tulevat pennulle tutuksi. Samanaikaisesti se tutustutetaan ystävällisiin ja terveisiin
aikuisiin koiriin. Kyllä, jo 9 vkoa vanhan pennun olisi hyvä saada muuta koiraseuraa, jotta sen sosiaalinen käyttäytyminen
muiden koirien kanssa kehittyisi normaaliksi. Samoin pennun tulisi tavata vieraita ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä, jotta
tulevaisuudessa tuomaritkin olisivat koirasta mukavia kokeessa. Pienen pennun voi jo antaa oleskella valvotusti veden ääressä
ja jos se ui niin erinomaista, mutta jos ei niin tee, niin sekin on hyvä. Pääasia on se, että se tottuu veteen elementtinä.
Jo pienen pennun kanssa voi tehdä noutoharjoituksia vaikkapa villasukan tai pallon kanssa. Kannusta koiraa kantamaan suussaan
esinettä ja kehu kovasti, mikäli se tuo sen sinulle. Älä nappaa esinettä pois pennulta, vaan pidä sitä ensin hyvänä ja kehu
kovasti ennen kuin otat esineen siltä hellästi. Älä jahtaa pentua, vaan mikäli se juoksee pois päin, niin lähde itse toiseen
suuntaan, niin yleensä pentu seuraa sinua. Mikäli pennun kanssa on toimittu oikein ja siltä ei ole kovakouraisesti napattu
tavaroita, se yleensä alkaa mielellään tuomaan lelujaan ohjaajalleen. Näin toimien siltä saa pois suusta ihan mitä vaan ikävääkin,
kun kehutaan ja kannustetaan tuomaan ja luovuttamaan.
Opeta koira tulemaan käskystä luoksesi, sillä se on myöskin taippareissa saatava kiinni. Mikäli pentu ei heti tule luoksesi,
niin älä rankaise sitä siitä, kun se saapuu. Tee luoksetulosta niin mukavaa kuin mahdollista. Cockeri on perso syötävälle
ja niin pennut onkin helppo opettaa saapumaan luokse namien ja ruokakupin avulla. Anna palkinto heti, kun se tulee ja pidä
sitä kovasti hyvänä. Tässä pienenä hienosäätönä voidaan koira opettaa tulemaan luokse pillin vihellyksestä. Kaksi lyhyttä
on ehkä helpoin kutsuääni. Itse olen kokenut pillin helpommaksi, mutta jokainen ohjaaja varmasti löytää parhaimman tavan ohjata
koiraansa.
Kun koira kasvaa, niin siltä voidaan ruveta vaatimaan enemmän. Sen kanssa kannattaa kulkea monenlaisessa maastossa ja
mikäli on saatavan useammalaista lenkkiseuraa, niin kannattaa tottuttaa koiransa perässä tuleviin ihmisiin. Mikäli koira on
aina yhden henkilön kanssa metsälenkillä, voi taippareissa tuomari ja ampuja tuntua koirasta kummallisilta ja sitä kautta
huonontaa suoritusta. Samoin laukausta kannattaa aikaisemmin kokeilla koiralla, ettei se vallan kummastuta koiraa metsässä.
Spanielithan äärimmäisen harvoin on paukkuarkoja, mutta laukauskokemattomia ne voivat olla. Tällöin voi haku muuttua jaloissa
pyörimiseksi, kun koira on ymmällään siitä, mitä tapahtuu. Ehkä helpoiten laukausta voidaan harjoitella starttipistoolin avulla.
Niitä ja paukkuja saa edullisesti hyvinvarustelluista urheiluliikeistä. Starttipistoolissahan on vain nalli, joka pamahtaa,
joten ääni ei ole kovin paha, tosin terävämpi kun haulikosta, jolla laukaus ammutaan taippareissa. Tietysti, jos on mahdollisuus
kokeilla koiralle haulikon laukausta, niin se on erinomainen juttu. Laukausten kanssa pitää kuitenkin olla varovainen ja ampua
koiralle vain 2-4 kertaa kerrallan. Mikäli tarkoituksena on läpäistä taipparit, niin ihan jokunen harjoituskerta riittää,
mutta jos harrastus suuntautuu enemmänkin metsästyspuolelle, niin laukauksia ja niihin istumisia pitää harjoitella enemmänkin.
Jäljestysosuudesta olen itse huomannut, että koska kysessä on laahausjälki, niin parasta harjoittelua on koiran kanssa
luonnossa vapaana liikkuminen ja siellä hajujen seuraaminen. Esimerkiksi jänisten makuuiden tukiminen stimuloi koiran hajuaistia.
Tietysti kannattaa olla varovainen, ettei koira lähde naapuripitäjään ajaessaan jänistä (mikä ei suinkaan ole spanielille
toivottavaa). Omia laahausjälkiä voi vedellä vaikka linnun siivellä, riistapukilla (puukapula, johon kiinnitetty linnunsiivet),
kaninkäpälällä ja mikä parasta, jos on mahdollista saada harjoituskani, niin sillä. Aloittaa pennulla muutamalla metrillä
ja sitten kasvattaa välimatkaa, kunnes ollaan sadassa metrissä. Cockereilla yleensä on todella hyvä nenä, joten jäljestyksen
pitäisi olla helppo "nakki" niille.
Seuraavaksi onkin vedestä nouto. Yleensä cockerit ovat innokkaita uimareita ja helposti kannustettavissa noutamaan vedestä.
Mikäli kysessä on kuitenkin koira, joka ei ui, niin tehtävä voi olla vaativa. Koiraa ei saa missään nimessä pakoittaa veteen,
eikä ainakaan heittää sitä sinne (sitäkin kuulee tehtävän). Uimisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Koiralle annetaan jo
varhain mahdollisuus tutustua veteen rauhallisessa paikassa ja kannustetaan koiraa menemään veteen. Vastentahtoisia on saatu
uimareiksi houkuttelemalla ne veteen ihmisen perässä. Noutamisesta innostuneen koiran saa usein helposti uimaan heittämällä
noudettavan parin metrin päähän rantaveteen. Itse olen saanut vastentahtoisen kultaisennoutajan veteen kateuden avulla: teimme
noutoharjoituksia cockereiden kanssa ja niin tämäkin aikansa seurattuaan halusi noutaa, kun muutkin niin tekivät. Tässä kannattaa
edetä koiran mukaan. Ja lohduksen sana: meilläkin on ollut cockeri, joka ei suostu uimaan. Ei siihen koko maailma kaadu.
Kun koira on saatu uimaan ja kiinnostumaan noutamisesta, niin jäljellä on vain niiden yhdistäminen. Eli heitellään riistapukkia
sopivan matkan päähän rannasta ja annetaan koiran noutaa. Harjoitukset kannattaa pitää mahdollisimman lyhyinä (10 min max.).
Taippareissahan riittää, että koira tuo esineen rantaan, mutta jos kiinnostusta riittää, niin näyttävämpäähän se on, jos se
tuodaan käteen asti. Ja käteen se pitää tuoda, jos metsästyskokeita on suunnitteilla koiralle.
Taipumuskokeissahan koiran tulee olla sosiaalinen muille koirille ja ihmisille. Hakea riistaa maastossa riittävän hyvin
ja se ei saa pelätä laukausta. Sen pitää seurata kaninlaahausjälkeä ja se ei saa pelätä kuollutta jänistä tai vaihtoehtoisesti
ruveta raatelemaan sitä. Sen tulee noutaa vedestä niin, että ohjaaja saa esineen jalkojaaan kastelematta. Koiran tulee totella
ja yhteistyön toimia. Taipumuskokeet ovat kiva tapahtuma, mutta kannattaa hiukan harjoitella ennen niitä, jotta saa kaiken
irti eli SPA1-tuloksen eli hyväksytyn. Mikäli koiran kanssa leikin varjolla harjoiteltu, niin läpi pääsy on melko varmaa.
Kun taas jos tilanne on koiralle aivan uusi, niin helposti saa sille hylätyn sieltä.
Toivottavasti ensi vuonnakin on paljon cockereita taipumuskokeissa, sillä ne ovat erinomainen tapa mitata cockeridenkin
luonteita ja rodulle tyypillisiä käyttöominaisuuksia. Ilman hyvää luonnetta ja kunnollisia käyttöominaisuksia cockeri ei ole
kunnon cockeri. Ja mikäli rahkeet riittää, niin siitä vain jatkamaan uraa metsästyskokeiden puolella!
Onnea tuleviin taippareihin!
Ulla Ritamäki
|
