|
Cockerspanieli - pieni taskuraketti
Aurinko nousee taivaanrannasta, maa kimaltaa kastepisaroista ja usvaa vielä leijailee maiseman yllä. Pieni musta spanieli
tutkii iloisesti ja vauhdilla ojanpientaretta. Metsästäjällä on haulikko valmiina, sillä spanieli on kiihdyttänyt hännän heilutustaan.
Kas nyt tapahtuu: komea fasaanikukko lähtee rääkäisten lentoon ja pikku spanieli jää odottamaan mitä tuleman pitää. Metsästäjä
pudottaa linnun ja antaa pienelle ystävälleen luvan lähteä noutoon. Spanieli lähtee innolla ja tulee pian takaisin iso kukko
suussaan. Miten oikein mahtuukaan pieneen suuhun? Innokkaan luovutuksen jälkeen koira jää odottamaan uutta käskyä.
Mikä tämä spanieli on? Ei, se ei ole englanninspringerspanieli. Ne eivät koskaan ole yksivärisiä, eivätkä ole yleensä
näin pieniäkään. Tämä spanieli on cockerspanieli. Tiesitkö sinä, että cockerspanieli on Englannissa nk. Major Gundog-rotu
eli se on labradorinnoutajan ja ja englanninspringerspanielin jälkeen suosituin lintukoirarotu ja nimenomaan metsästyskäytössä.
Sitäpä ei moni suomalainen tiedä. Rodun koirat kilpailevat todella aktiivisesti field trialeissa eli paikallisissa metsästyskokeissa
ja niillä on siellä oma luokkansa. Rotuun valmistuu joka vuosi lukuisia FT Ch:ta eli Englannin käyttövalioita. Niillä on siellä
jokavuotinen mestaruuskisakin eli Cocker Spaniel Championship, joka on erittäin kova tasoinen kilpailu.
Rotu on kotimaassaan jakautunut tiukasti show-tyyppiin ja working-tyyppiin. Eri tyyppeihin jakautuminen alkoi jo ennen
ensimmäistä maailmaan sotaa. Kuitenkin vielä 1950-luvulla selkeästi näyttelylinjaisia koiria kilpaili field trialeissa. Niitä
kyllä silloin tällöin sekoitetaan toisiinsa, mutta harvemmin systemaattisesti ja tavoitteellisesti jalostaen. Kummallakin
puolen varjostaa näytön puute eli näyttelykoirilla ei ole näyttöä koepuolella ja koekoirilla ei ole näyttöä näyttelypuolella.
Poikkeus vahvistaa tietysti säännön: FT Ch Speckle of Ardoon oli näyttelylinjaisen isän ja käyttölinjaisen äidin jälkeläinen.
Se voitti 1970-luvulla kolme kertaa peräkkäin mestaruuden ja on näin ollen edelleenkin kaikkien aikojen voittoisin spanieli
mestaruuksissa mitaten. Ja on moneen kertaan jokaisen nykypäivänä elävän working-linjaisen cockerin sukutaulussa.
Show-tyyppin ja working-tyypin erottaa selvästi ulkomuodosta. Jokainen on varmasti nähnyt näyttelylinjaisen cockerin.
Käyttölinjainen on ulkomuodoltaan sporttisempi, niillä on paljon vähemmän karvaa, korvat ovat yleensä korkeammalle kiinnittyneet
ja kallo on leveämpi. Niiden runko on yleensä myös pidempi kuin näyttelylinjaisella. Ne ovat kokoonsa nähden hyvin voimakkaita
ja kestäviä. Voidaankin sanoa, että ne eivät juurikaan eroa 1800-1900-lukujen taitteen tyypistä.
Working-tyypin cockerin jalostuksessa on käytetty voimakkaasti käyttöpuolen valioita ja voittajia. Näin ollen koirilla
on yleensä erinomainen haku (spanielilla siis elävää riistaa toisin kuin noutajilla), voimakas riistallepyrkiviyys, vahva
noutovietti ja korkea koulutettavuus.
Tilanne Suomessa
Cockerspanieli on Suomen lukumääräisesti suurin spanielirotu ja rotua käytetään täälläkin jonkin verran metsästykseen.
Se on Suomessa erittäin aliarvostettu rotu, jonka kuvitellaan soveltuvan vain seurakoiraksi. Rotu on pienikokoinen, mutta
kestävä, vauhdikas ja helposti oppiva. Se on myös varsin vilkas. Sillä on usein erittäin vahva riistavietti, hyvä nenä, ja
suuri luottamus itseensä, jonka avulla se noutaa jopa rusakoita.. Vaikka koira on pienikokoinen, se on usein erittäin omatoiminen
ja voimakastahtoinen. Rotu vaatii siis johdonmukaisen kasvatuksen.
Suomessa on alle 20 working-linjaista cockeria (ensimmäinen on tuotu vuonna 1999), mutta määrä on tasaisessa kasvussa
ja ensimmäinen pentuekin on jo syntynyt. Kysyntää niille varmasti on ja vastaanotto on ollut varovaisen innostunutta. Varmin
tapa tällä hetkellä hankkia sellainen, on hakea se Ruotsista. Siellä kanta on vakaa ja ruotsalaiset myyvät mielellään Suomeen
koiria. Lisäksi ruotsalaiset koirat ovat erittäin hyvätasoisia koemenestyksen perusteella. Suomessakin koirat ovat osoittaneet
kykynsä kokeissa varsin mukavilla tuloksilla. Tuontia Englannista hillitsee typistyskielto. Täytyy olla suhteita tai olla
erityisen vakuuttava, ennen kuin he myyvät pitkähäntäisenä. Töpöllä ei valitettavasti voi kilpailla Suomessa. Suomeen on tuotu
kolme working cockeria Englannista ja loput ovat Ruotsista.
Näyttelylinjaisellakin cockerilla voi metsästää. Se ei ole ehkä yhtä vauhdikasta ja näyttävää, mutta niilläkin voidaan
saalista aivan hyvin saada. Näyttelylinjaisista löytyy erittäinkin riistaviettisiä koiria, jotka löytävät riistaa ja saavat
sen liikkeelle. Koekäyntejen perusteella voidaan sanoa, että niiden heikoin lenkki on noutaminen. Näyttelylinjaisia on jalostettu
pitkälti ulkomuodollisin perustein. Niiden jalostuksessa olisikin korkea aika kiinnittää huomiota koirien nouto-ominaisuuksiin.
Samoin miellyttämisenhaluun ja laumaviettiin, jotka liittyvät olennaisesti koiran koulutettavuuteen. Kaikki käyttövaliot Suomessa
tähän mennessä ovat kuitenkin olleet näyttelylinjaisia. Tosin niistä on jo jonkin verran aikaa. Monella käyttölinjan cockerin
omistajalla onkin joko ollut näyttelylinjaisia tai on niitä edelleen. Metsästysharrastus cockerilla nostaa päätään ja käyttölinjaisista
ollaan kiinnostuneita. Jos kuitenkin haluaa näyttelylinjaisesta metsästyskoiran, kannattaa valita koira suvusta, jolla on
näyttöä taipumuksistaan ja etenkin koulutettavuudestaan. Eri sukujen ominaisuuksissa voi nimittäin olla suuriakin eroja. Turkinhoito
näyttelylinjaisella vaatii myös paljon ja monet cockerimetsästäjät onkin ajettu lyhyeksi.
Mikä erottaa cockerin springeristä?
Kysyessäni englantilaiselta Andrew Robinsonilta, joka spanieleiden field trial tuomari, cockerin ja springerin eroa, hän
vastasi näin: springerin hakukuvio on kuin tuulilasinpyyhkijä. Se pyyhkii puolelta toiselle metsästäjän edellä. Cockerin hakukuvio
on taas muistuttaa sulkaa ollen edestakaisin sahaavaa ja pyörivämpää. Se tutkii tarkasti kaikki riistan kulkemat polut ja
niiden jättämät hajut. Springeri hakukuvio pysyy samanlaisena hajuista riippumatta. Cockeri taas alkaa hakemaan kunnolla vasta,
kun on hajuja.
Kieth Erlansonin, joka oli vahva auktoriteetti spanielimaailmassa, mukaan cockerin tulee olla lyhyt runkoinen (ei kuitenkaan
liian lyhytrunkoinen), jotta sillä olisi oikea cockerin liike, joka on lyhyitä reippaita askelia. Springerspanielit taas etenevät
reippaalla laukalla ja ovat rakenteeltaan hieman pidempiä kuin cockeri. Tässä tietysti rotujen yhteinen tausta vaikuttaa,
ja onkin cockereita, jotka esittävät springerimäistä hakua ja päin vastoin.
Erlandson kuvaa springerin ja cockerin erilaisia metsästystyylejä hauskasti. Springerin mentaliteetti on: "Tässäpä
on maastonpalanen. Pirstotaanpa se palasiksi ja laitetaan kaikki riista liikkeelle." Cockeri taas toimii seuraavasti:
"Tässäpä on maastonpalanen. Viisi jänistä pakeni tässä eilen illalla, kaksi tuntia sitten fasaani käytti tätä polkua.
Tuo pusikko näyttää käyttökelpoiselta, tutkitaanpa se. Tämä tuoksuu hyvältä ja tuo vielä paremmalta etc." Toisin sanoen
cockeri pitää maastoista, joilla on paljon riistaa. Springerille sillä ei ole niin paljoa merkitystä.
Koko on myös erottava tekijä. Cockerit ovat pienempiä ja kevyempiä kuin springerit. Ja tietysti väri erottaa usein ne
toisistaan. Cockeri voi olla lähes minkä tahansa värinen maksanvärisestä blue roan and taniin.
Cockeri on usein myös temperamenttisempi ja niillä on voimakas taipumus olla individualisteja ja itsenäisiä. Rodun harrastajat
kutsuvatkin cockereita ”devilish cocker” (pirullinen cockeri), koska ne saattavat varsinkin nuorena saada
päähänsä kaikenlaisia vallan erinomaisia ideoita. Englantilaisten asiantuntijoiden mielipiteitä lukiessa he kokevat, että
cockerit ovat nykypäivänä hieman kovempi luonteisempia, kuin springerit. Tietysti tässäkin yksilöiden väliset erot voivat
olla suuremmat kuin rotujen kokonaisuudessaan.
Cockerin hyvät puolet:
Merkittävimmät ovat pieni koko, tehokkuus ja tarkkuus riistan löytämisessä. Hyvin koulutettu cockeri on tehokas metsästäjän
apulainen ja pienen kokonsa puolesta se menee sellaisiinkin paikkoihin, mihin suuremmat rodut eivät pääse. Parhaimmillaan
cockeri on suhteellisen suuressa riistatiheydessä ja tiheiköissä, joihin suuri koira ei mahdu. Cockeri on omimmillaan lehtokurppajahdissa,
johon se on alun perin jalostettukin. Pääosin cockerit ovat kevytrakenteisia, eikä tassujen, ym vaurioiden riskit ole niin
suuret kuin isommilla roduilla. Cockeri on helppo kuljettaa mukana pienen kokonsa vuoksi ja se on myös erittäin sopeutuvainen
erilaisiin olosuhteisiin. Lisäksi se on erittäin energinen ja toiminnantarmoinen, joten se jaksaa työskennellä raskaissakin
maastoissa. Ne ovat myös väsymättömiä noutajia. Ne ovat myös erittäin sosiaalisia niin muiden koirien, kuin ihmistenkin kanssa,
joten niitä on yleensä helppo pitää. Viimeinen, mutta ei aivan merkityksetön asia on se, että cockeri on keskimäärin erittäin
hauska koira, jonka kanssa puuhatessa ei tulee tylsää.
Cockerin huonot puolet
Cockerin huonoiksi puoliksi voidaan mainita koko, joka saattaa paksun ja upottavan lumipeitteen kanssa muodostua ongelmaksi.
Tosin ne ovat hyvin sitkeitä, joten talvikaan ei ole este niille, korkeintaan hidaste. Toinen ongelma on, että näyttelylinjaisilla
joillakin yksilöillä on vähäinen kiinnostus riistaan ja alhainen miellyttämisenhalu ja koulutettavuus. Näyttelylinjaista valittaessa
on syytä olla tarkka, millaisen pennun ottaa. Turkkin hoito tuottaa myös ongelmia näyttelylinjaisten kanssa.
Miksi cockerspanieli?
Cockeri on monipuolinen lintukoira, jolle sopivat niin riistaksi vesilinnut, lehtokurpat, peltokanalinnut, fasaanit, metsäkanalinnut
ja riekko. Sen lisäksi sillä voi erinomaisesti metsästää jäniksiä ja rusakoita (myös kaniineja). Se on pienikokoinen ja erittäin
sosiaalinen koira, joten se sopii monenlaisiin perheisiin. Ne ovat iloisia, älykkäitä ja hyvin miellyttämisen haluisia, ja
täten helppoja kouluttaa. Eli mikäli etsii koiraa, joka sopii monenlaiseen pienriistan metsästykseen ja joka vielä on pieni
kokoinen, niin cockeri on oiva vaihtoehto. Ja cockerin kanssa pääsee tutustumaan ylösajavalla koiralla metsästämisen vauhdikkaaseen
ja jännittävään menoon. Cockeria hankittaessa on syytä muistaa, että kyseessä on erittäin energinen ja toiminnantarmoinen
rotu, joten sille tulee antaa riittävästi virikkeitä ja liikuntaa. Samoin sille on annettava hyvä peruskoulutus, jotta se
kanssa voi tuloksekkaasti metsästää. Mikäli cockeri kiinnostaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä Cockerspanielit ry:n metsästystoimikuntaan
tai pentuvälitykseen. www.cockerspanielit.fi
|
