Ladyplit's arkisto

Andy nummilla kolmen koiransa kanssa (k. Nick Ridley)

Andrew on tulossa kouluttamaan meitä suomalaisia metsästysspanieliharrastajia keskikesällä. Kuka tämä heppu on oikein miehiään? Andrew kasvattaa vaimonsa Fionan kanssa käyttölinjaisia cockerspanieleita kennelnimellä Whaupley. Hän on A-paneelin field trial tuomari ja on myös koirankouluttaja. Andrewin koulutukset mm. Ruotsissa ovat olleet hyvin pidettyjä.

K: Andrew, olet koirankouluttaja, metsästyskoetuomari ja cockeri-kasvattaja. Mitä muuta haluaisit kertoa meille itsestäsi?

V: Kun olin nuori asuin Norjassa useamman vuoden ja nautin kaikesta siitä ajasta, jonka käytin syrjäisissä erämaissa. Olen käynnyt Ruotsissa moneen kertaan ja pidän todella paikkojen avaruudesta verrattuna Englantiin, joka käy aina vaan ruuhkaisemmaksi. Pidän paljon kalastamisesta ja villieläinten seuraamisesta, jotka tuovat vaihtelua koirien kanssa työskentelyyn. En myöskään koskaan ole onnellinen kaupungeissa ja yritänkin aina vältellä niitä.

K: Mikä on koulutusfilosofiasi ja mikä olisi neuvosi aloittelijalle?

V: Minulle sanottiin aikoinaan, että: elämä on ihmeellinen kokemus nuorelle koiralle, ja sinun täytyy pitää se sellaisena. Tämä on mielestäni erittäin hyvä viisaus koirien kanssa työskentelyyn. Aloittelijakaan ei voi mennä pahasti pieleen, jos muistaa sen. Me vaadimme paljon koiriltamme ja vastalahjaksi minusta meidän tulisi aina kohdella niitä ystävällisyydellä.

K: Mikä on tärkeää spanielissa metsästyskoirana? Entä koekoirana?

V: Tärkeintä on se, että spanieli haluaa työskennellä ihmisen kanssa, eikä itselleen. Koekoira on yksinkertaisesti metsästyskoira, jolla on ehkä enemmän vauhtia ja koulutusta.

K: Mikä on tärkeää valitessa oikeaa rotua ja pentua?

V: Valittaessa pentua tai koirarotua on tärkeää valita juuri se, joka sopii kyseisen ihmisen elämätapaan ja on tarkoitettu tekemään sitä työtä, mihin sitä tarvitaan. Tässä maassa näyttää siltä, että ihmiset valitsevat viimeisimmän muotikoiran, suomatta ajatustakaan sille, että sopiiko se vai ei.

K: Suurin syy epäonnistumisiin kokeissa täällä Suomessa on epäonnistuminen noudossa. Onko sinulla mitään erityisiä neuvoja liittyen noutamiseen?

V: Jotkut rodut ja sukulinjat ovat huomattavasti innokkaampia noutamaan kuin toiset. On erittäin raskas työ koiran kanssa, joka ei joko nouda tai ei ole innokas noutaja. Kun pennut ovat nuoria, yritän saada ne noutamaan varhain ja innokkaasti. Tässä pitää olla varovainen, ettei pitkästytä pentuja harjoittelemalla sitä liikaa. Kun koira varttuu, niin kannattaa yrittää työskennellä mieluummin koiran heikkouksien parissa, kuin sen vahvuuksien parissa. On aivan liian helppoa keksittyä tekemään asioita, jotka koira tekee hyvin, kuin työskennellä ylittääkseen ongelman.

K: Kuinka pidät koirasi kunnossa ja valmistat ne alkavaan metsästyskauteen?

V: Pidän koirani kunnossa antamalla niiden juosta paljon vapaana. Kauden alkuun valmistaudun tekemällä paljon noutoharjoituksia ja mikäli säät sallivat, uitan koiriani paljon.

K: Aloitit springereillä, miksi vaihdoit cockeriin? Onko niissä jotain erityistä? Mitkä ovat mielestäsi springerin ja cockerin ero?

V: Viisitoista vuotta sitten menin katsomaan noviisiluokan cockerikokeita ja rakastuin näihin pieniin koiriin. Vaikka tuohon aikaan minulla oli neljä springeriä, siirryin vaiheittain cockereihin. Minusta cockerit ovat mahtavia pieniä persoonallisuusksia, jotka yrittävät aina 100%, vaikka eivät aina onnistuisikaan. Eräs vanha cockeriharrastaja kerran kuvaili niitä pikkukansaksi; ja , että niissä on paljon koiraa pienessä pakkauksessa. En osaa itse kuvailla paremmin.

FT CH Whaupley Reiver (Nick Ridley)

K: Kuinka iso kenneli teillä on?

V: Koirien määrä vaihtelee, mutta useimmiten se on 8 ja 10 koiran välillä omia koiria. Sitten meillä on vaiheleva määrä koiria koulutettavana, mutta ei koskaan enempää kuin kolme kerrallaan. Uskomme nimittäin vakaasti, että koirat tarvitsevat mahdollisimman paljon yksilöllistä huomiota.

K: Mikä on kasvattamisenne tavoitteet

V: Tähtäin on kasvattaa pentuja, jotka edustavat hyvää cockerityypiä, joka ei ainoastaan työskentele ja kilpaile hyvin, vaan on myös mukavia eläimiä pitää lähellään. Haluaisin myös ajatella, että yritämme parantaa sitä mitä meillä on, mutta senhän ei aina ole mahdollista.

K: Mikä on tärkeintä valitessa jalostusnarttua tai urosta?

V: Minusta jalostusnartun valinta on itseasiassa tärkeämpää, kuin uroksen valinta. Meillä on narttu, Maesydderwen Suki, joka ei ole koskaan itse kilpaillut field trialeissa, mutta se on tuottanut kaksi Field Trial Championia. Se ei itse asiassa ole koskaan, riippumatta uroksesta, tuottanut huonoa pentua. Molempien, sekä nartun että uroksen, rakenteen ja temperamenttien tulee olla oikeat. Uskon vahvemmin linjajalostukseen, kuin ulkosiitokseen, jossa onnella on paljon tekemistä ja yritän aina linjata sukutauluja (samanlaiset isovanhemmat, tai isoisovanhemmat).

K: Miten poimit parhaan pennun pentueesta?

V: En näköjään itse koskaan onnistu valitsemaan pentueen parasta pentua, vaikka olisin itse kasvattanut pentueen. Minulla on tapana ottaa pentueen pienin pentu, koska niillä tuntuu olevan voimaa ja vauhtia ja nopeammat reaktiot. Minusta on tärkeintä, että päätetään etukäteen, onko koira uros vai narttu, sen rotu/tyyppi etc. Ja pysytään siinä, vaikka se tarkoittaisi, että oikeaa pentua pitäisi odottaa pidemmän aikaa.

K: Oletko myynnyt kasvattejasi ulkomaille? Möisitkö Suomeen, jos joku olisi kiinnostunut ostamaan pennun sinulta? Entä tämä typistämisasia? Voisitko myydä pitkähäntäisen koiran?

V: Olemme myyneet pentuja ja koulutettuja koiria Norjaan, Ruotsiin, Tanskaan, Suomeen, Ranskaan, USA:n ja Uuteen-Seelantiin. Typistäminen on kuuma puheenaihe täällä ja hallitus ei ole vielä päättänyt, mikä on lain sanamuoto. On mahdollista, että yhä useammat spanielit tulevat olemaan typistämättömiä täällä. On mahdollista saada typistämättömiä koiria Suomeen, mutta todennäköisesti suurin osa kasvattajista vaatisi täyden maksun pennusta heti syntymän jälkeen. Tämä siksi, että tulisi olemaan vaikeaa kaupan peruunnuttua myydä pentu metsästävään kotiin täällä.

K: Onko sinulla ollut koiraa/koiria, jotka ovat olleet erityisiä sinulle? Entäpä muiden omistamia koiria, joita olet ihaillut?

V: Ehkäpä minulle tärkein koira on FTCH Maesydderwen Soloman. Se oli erittäin lähellä voittaa Cocker Championshipsit 2001 Conholtissa, Hampshiressä. Vaikka se kävi vain 12 field trialissa, niin se antoi aina itsestään 100%. Se oli uskomattoman lojaali koira, joka oli myös uskomattoman kestävä. Jos siltä olisi pyydetty se olisi metsästänyt, kunnes olisi kaatunut. Se oli Whaupley Cappucinon, joka voitti Ruotsissa vuonna 2006 nuortenkoirien Derbyn, Cockerimestaruuden ja Spanielimestaruuden, isä. Traagisesti se kuoli vain 7 vuoden iässä. Täällä on sanonta, että voit saada vain yhden todella mahtavan koiran elämässäsi ja Soloman oli varmaankin se koira. Mitä tulee muiden ihmisten koiriin, niin Solomanin äiti FTCH Wernffrwd Kathleen, jonka Peter Jones omisti, oli mahtava narttu. Se oli oikein pieni musta cockeri, jolla oli loputon kestävyys ja mahtava temperamentti. Se sai vain 12 pentua, joista neljä oli field trial championeja ja kaksi voittajia. Suki, jonka mainitsin aikaisemmin, oli yksi näistä pennuista ja se oli myös Solomanin pentuesisar.

K: Oletko koskaan nähnyt jonkin näistä pienemmistä spanieliroduista (tarkoittaen kaikkia muita rotuja kuin cockeria ja englanninspringeriä) tai näyttelylinjaisen metsästävän tai tuomaroinnut niitä?

V: Olen nähnyt ja tuomaroinnut sekä pikkurotuja, että näyttelylinjaisia sekä täällä, että Ruotsissa. Ne tuntuvat eroavan käyttölinjaista cockereista ja springeristä. Tärkeintä on kuitenkin se, että omistajat pitävät koiristaan ja nauttivat niiden kanssa työskentelystä. On edelleenkin mahdollista nauttia spanielinsa kanssa metsästämisestä, oli sen suku mikä tahansa.

K: Tuleeko vielä jotain muuta mieleen, mitä haluaisit sanoa meille?

V: Minusta on erittäin tärkeää antaa nuorten koirien nauttia pentuna olemisesta ja olla asettematta liika painetta niille, niiden ollessa liian nuoria. Toinen asia, jonka haluan sanoa on, että älkää välittäkö liikaa, siitä mitä muut sanovat koiristasi. Se on tärkeää, mitä itse ajattelette. Viimeiseksi, treenatkaa koirianne, kun olette hyvällä tuulella. Jos töissä on ollut huono päivä ja maailma tuntuu olevan teitä vastaan, niin koira on parempi jättää treenamatta sinä päivänä.

Enter supporting content here